Vuoden vaihtuessa

Helmin loppuvuosi on ollut hiljaiseloa, eikä blogiinkaan ole tullut siitä johtuen päivityksiä. Hiljaiselo alkoi Helmi-Orvokin sterilisaatiosta marraskuun lopulla. Ratkaisu Helmin sterilisaatiosta näin nuorena ei ollut helppo, mutta kysyttyäni useamman eläinääkärin mielipidettä asiasta ja saatuani aina saman vastauksen, päädyin tähän. Kaikki eläinlääkärit olivat sitä mieltä, että sterilisaatio ½-vuotiaalle koiralle, ennen ensimmäistä juoksua, on täysin ok, jopa jo aiemmin se olisi ollut mahdollista tehdä. Nuorena tehdyt narttukoiran sterilisaatot ovat kuuulemma koko ajan Suomessakin yleistymässä ja USAssa jo ihan "arkipäivää", eikä haittoja ole oikeastaan esiintynyt koirien psyykkiselle tai fyysiselle kehitykselle.

Helmin leikkaus sujui erinomaisesti, mutta ikinä itselläni ei ole ollut koiraa, joka olisi yhtä sinnikäästi kapinoinut kauluria vastaan. Olin ihan varma, että tikit aukeavat siinä kiukuttelussa. Vuorokauden kiukuttelun jälkeen lähdin hakemaan lemmikkieläinkaupasta puhallettavaa kauluria, jonka Helmi hyväksyikin hyvin. Paha vaan, että Helmi-Orvokin vauhti oli heti sitä luokkaa, että kauluri puhkesi vuorokaudessa. Seuraavaksi kokeilin Talvin sterilisaatiosta jäänyttä "potkupukua"... Se ei haitannut Helmiä ollenkaan, mutta ei pysynyt pukukaan vauhdissa Helmin yllä. Pakko oli siis kovettaa sydän ja laittaa kauluri Helmille uudelleen. Kaulurin käyttöön Helmi kyllä sitten lopulta tottui, mutta sekin hajosi... Onneksi kotona oli Talvin vanha kaulurikin ja sillä selvittiin tikkien poistoon asti. Ennen joulutaukoa Helmi ehti käymään vielä yhdessä etsijäkoiratreenissä.

Nyt on vuosi vaihtumassa. Helmin osalta tuleva vuosi varmasti tuo tullessaan monenlaista, tavoitteita ja haaveita on paljon. Tärkeintä olisi tietysti, että Helmi-Orvokki pysyisi terveenä, muut toiveet ovat ihan toisarvoisia. Mutta jos kaikki menee hyvin, on suunnitelmia niin paljon, että ihan vatsanpohjasta kutkuttaa :) Nyt vaan pitää malttaa edetä päivä kerrallaan!

Joulutervehdys

Helmin jäljestystä

Helmi-Orvokilla, tai Kukka-Kyllikillä, kuten etsijäkoiraväki pientä mustaa nimittää, oli tänään etsijäkoiratreenit. Ohessa pieni video jäljeltä, josta tosin ei näy juuri muuta kuin se, että Helmi häiriintyy kuvaamisesta niin, että työskentely keskeytyy toistuvasti :) Känny oli pistetty taskuun ja kuvaamisen loputtua oli Helmikin saanut työrauhan, loppujälki oli kuulemma ollut "makee".

Helmi-Orvokin kanssa Helvetinjärven kansallispuistossa, osa 2.

 Tietokoneen nielaisemat valokuvat löytyivät tänään. Olivat kyllä tallentuneet kummalliseen paikkaan... Tutkimattomia ovat tietokoneiden toiminnat ja varsinkin, jos käyttäjä on lahopää :)

 Me kuljimme reitin Haukanhiedalta Helvetinkolulle ja takaisin. Matkan varrella oli tämä hauska kivi, jonka päällä olevat kivet kiinnostivat mattea...

 ...kun taas Helmiä kiinnisti enemmän se, mitä löytyy kiven alta.

 Helmin reissun rankin urakka taisi olla se, kun joutui poseeraushommiin ja istumaan paikoillaan. Tämä juuri Helmi-Orvokille sopiva kivi löytyi ison kalliojyrkänteen alapuolelta.

 Iso-Helvetinjärven rantaa...

 ...ja päivätupa.

 Helmi kuuntelee hiljaisuutta.

 Kalliojyrkännettä. Huimapäisimmät harrastelevat täällä kalliokiipeilyä.

Jääturkkinen pieni musta koira melko haasteellisessa maastokohdassa. 

Tämä oli kiva kohde päiväpatikoinnille ja tänne haluamme palata :)

Helmi-Orvokin kanssa Helvetinjärven kansallispuistossa

Helmi pääsi tänään patikoimaan Helvetinjärven kansallispuistoon. Helmi on aika vähän ollut ylipäänsä kytkettynä, kun valtaosa lenkeistä on edelleen ollut vapaana metsässä juoksentelua. Mietin etukäteen Helmin jaksamista, mutta päätin sitten, että kannan koiraneidin autolle, jos väsymistä on havaittavissa.

Päämääränä oli kävellä Helvetinkolulle ja takaisin, patikoitavaa kertyi kaikkiaan reilut 11km.

 Helmi ei osoittanut väsymistä missään vaiheessa ja oli muutenkin mitä parhain patikointikumppani.

 Helvetinkolulla syötiin eväitä maisemien ihailun jälkeen.

Helmin patikointi alkoi heti reissun alkuvaiheessa sillalta puroon putoamisella. Puro oli muodostanut somia vaahtopyörteitä, joita jäätiin ihailemaan. Helmi päätti tutustua vaahtoon tarkemmin ja astui vaahdon päälle. Uimahommiksihan se meni. Hetki siinä mietittiin, että palataanko märän koiruuden kanssa autolle. Koska pakkasta ei ollut kuin aste-pari, niin päätettiin jatkaa sillä ajatuksella, että mikäli Helmi alkaa palella, niin otan Helmin takkini sisään ja käännytään heti. Ei näkynyt vilun merkkejä pienessä kipittäjässä, paitsi ehkä hitusen Helvetinkolulla kääntöpaikassa, jossa vilu iski heti ihmisiinkin, kun pysähdyttiin paikoilleen toviksi.

Hiukan haaveilin, että kotiinpaluun jälkeen olisi rauhallinen lauantai-ilta tiedossa, kun Orvokkini lepäilee päivän patikoinneista. Hui-hai, automatkalla oli jo niin hyvin palautunut, että vauhti kotona oli taas normaalin hurjaa. Ei väsyttänyt sekään, että Helmi matkusti ensimmäistä kertaa vieraassa autossa ja vieraassa häkissä. 

Mulla oli paljon kuvia reissusta, mutta jotenkin mystisesti tietokone nieli ne :-/ Nämä kuvat ovat tässäkin ihan sekalaisessa järjestyksessä, kun nappasin talteen ne mitä sain. Kiva päivä oli, mutta nyt ei vaan jaksa paneutua kuvia nieleksivän tietokoneen sielunelämään. Onneksi tärkeimmät kuvat ovat mieleen piirtyneinä.

Ikää jo ½ vuotta!

Suloinen, pieni päivänpaiste täyttää tänään jo ½ vuotta <3

Helmin agilitydebyytti

Helmi-Orvokki osallistui ensimmäisiin agilitykisoihinsa ;) No joo, ei ihan perinteisellä tavalla, eikä suunnitellusti. Helmi oli mukana tutustumassa kisatunnelmaan Watin kisatessa. Rataan tutustuminen oli juuri alkamassa ja Helmi odotteli Katjan kanssa radan reunalla. Yhtäkkiä radan takaosassa oli jotain hämminkiä ja huomasin mustan pikkukoiran juoksevan kentällä. Kävi utuisesti mielessä, että ihan kuin Helmi, mutta en sitä sen enempää miettinyt. Kunnes sitten näin kehän laidalla tutun hahmon, jolla riippui kädessä tyhjät valjaat ja talutin... No, Helmi ei ollut kuulevinaankaan kehän laidalta huutelua, mutta ratahenkilön luo juoksi iloisesti ja pikku karkulainen saatiin kiinni. Onni onnettomuudessa, että radalla ei ollut silloin kisaavaa koiraa! Jälkeenpäin selvisi, että Helmi oli jotenkin onnistunut peruttamaan itsensä pois valjaistaan, ihan silmänräpäyksessä kuulemma. Helmillä on kolmet valjaat ja nämä on mielestäni ne parhaat, joten en tajua miten pois pujottelu oli mahdollista, mutta Helmi on taitava <3

Virallinen Helmi-Orvokin agilitydebyyttikuva :D Ja nuo on ne valjaat, joista karkasi.

Tuhotyölistalla on viime päivinä ollut villasukka, saapikkaan nauhat ja yksi kori. Treenailuissa on ollut nyt hiljaiseloa, jotain pientä naksutinpuuhastelua nyt sentään kuitenkin.

Vilinää, melskettä, helinää, helskettä

Kissaneiti Milka muutti taloon puolitoista viikkoa sitten. Helmi-Orvokki on kovasti yrittänyt saada Milkaa leikkimään kanssaan, mutta toistaiseksi Milka ei ole juuri innostunut Helmin leikkiinkutsuyrityksistä. Koko lauma on ollut hieman hämmennyksissä uudesta tulokkaasta, mutta hienosti kaikki on kuitenkin sujunut. Hetkittäin on kyllä vauhtia, menoa ja meininkiä, kun kissaneito  "hieman" laittaa tuulemaan. Yleensä öisin... 

Helmiltä poistettiin viikko sitten kolme sitkeästi paikoillaan nököttävää maitokulmahammasta. Pysyvät kulmahampaat olivat jo hyvän matkaa näkyvissä. Helmi meni reippaana koiratyttönä eläinlääkäriin, mutta eläinlääkärissä kaikki ei sujunut toivotulla tavalla. Ensimmäinen rauhoittava pistos lihakseen oli ok, mutta eläinlääkärillä oli vaikeuksia löytää laskimoa etutassusta. Hän ryhtyi kuitenkin laittamaan anestesialääkettä laskimoon, mutta aine meni vääriin kudoksiin ja ilmeisesti sattui melkoisesti, koska Helmi havahtui rauhoituksesta parkaisten ja hätääntyneenä. Eläinlääkäri yritti seuraavaksi löytää laskimoa uudella kanyylilla toisesta tassusta, tuloksetta. Kolmannella kanyylilla jälleen ensimmäisestä tassusta ja kun sekään ei onnistunut, niin neljäs yritys pienellä perhoskanyylilla jälleen toisesta tassusta. Perhoskanyyli oli jotenkuten ehkä laskimossa ja nukutusta syvennettiin, mutta kun hampaiden poisto alkoi, heräsi Helmi-parka jälleen :( Seuraavaksi Helmi sai puudutetta ikeneen ja loppu sujuikin hyvin ja Helmi sai herätyspiikin. Herätyspiikki ei sitten puolestaan Helmiä herättänytkään, vaan koiraneiti nukkui monta tuntia niin syvässä unessa, että piti vielä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Eläinlääkäri rauhoitteli hätääntynyttä kotiväkeä ja heräsihän Helmi sitten aikanaan hyvin levänneenä :) Helmin saamiin anestesialääkkeisiin kuului myös aine, jossa on doping-sääntöjen mukaan 28 vrk:n varoaika. Näin ollen saimme maitokulmahampaiden myötä heittää hyvästit myös osallistumiselle viikon päästä olevaan pentunäyttelyyn Helsingin messukeskuksessa, jonne Helmi oli menossa. Helmille ei kuitenkaan vaikuttanut jääneen eläinlääkärireissusta traumoja, sillä Helmi pääsi mukaan eläinlääkäriin muutamaa päivää myöhemmin, kun Milka meni rokotettavaksi. Helmi hyppäsi suoraan eläinlääkärin syliin luottavaiseen tapaansa <3 Tällä kertaa Helmi saikin syödä eläinlääkärin luona pelkästään herkkuja kurjien juttujen asemasta.

Helmi-Orvokki ja matte pääsivät jälleen treenaamaan pelastusharjoittelualueelle. Molemmilla oli tosi jännää :D Ohjelmassa oli rakennusetsintää alueelle harjoittelua varten rakennetuissa konttitaloissa. Treenit kestivät pitkään ja niinpä Helmikin sai odottaa vuoroaan yksin autossa useamman tunnin. Kun hain Helmin autosta, oli se hieman hämmentynyt ja pelokaskin. Viereisissä autoissa oli ajoittain kovaäänisesti huutavia sakemanneja ja toisesta autosta meni myös pari-kolme kertaa varashälyttimet päälle, joten ehkä pikkukoiruus oli tuntenut olonsa autossa aika orvoksi ja yksinäiseksi, pääosin kun kuitenkin on ja elää osana isoa koiralaumaa. Helmin hämmennyksen vuoksi päätettiin, että ensimmäinen maalimies ei menekään pimeään konttiin, joka olisi ollut taas aivan uusi ja erilainen kokemus, vaan maalimies lähti hiljalleen kävelemään pelastusharjoittelualueella olevaa puuta päin ajettua autoa kohti ja asettui auton eteen makuulle. Helmi näki ehkä 100 metrin päästä maalimiehen kävelyn autolle. Helmi päästettiin vapaaksi ja hiljalleen lähdettiin kävelemään vinosti maalimiestä kohti. Pienen miettimisen jälkeen Helmi lähti itsenäisesti maalimiehelle. Helmille kohtalo tuntuu asettavan treeneihin vesiesteitä, sillä välille osui oja, joka ei Helmiä taaskaan hidastanut. Tässä vaiheessa Helmi oli jo ihan vapautunut jännityksestään ja otti koko ilon irti makkaran syömisestä. Toinen maalimies menikin sitten jo Helmin nähden säkkipimeään konttiin, ehkä pari metriä kontin sisään. Konttiin päästäkseen Helmin oli hypähdettävä pari porrasta, joista toinen oli ritilärappunen, mutta ei mikään näistä tuottanut ongelmaa, intoa uhkuen ampaisi pimeään konttiin ja viihtyi siellä erinomaisesti makkaraa syöden. Tässä vaiheessa todettiin, että tosi paljon uusia asioita taas pikkuiselle, lopetetaan erinomaiseen onnistumiseen, eikä ahnehdita liikaa. Oli kiva treeni <3

Puuhaa riittää

Hiukan heikosti tulee blogia päivitettyä, kun vuorokaudessa on niin kovin vähänlaisesti tunteja :( Ei siinä tunnu auttavan sekään, että Helmi-Orvokki päättäväisesti herää (ja samalla herää matte) klo 5.03-5.08, olipa pyhä tai arki :D

Helmilläkin riittää kiireitä. Ohjattua naksutinkoulutusta on jäljellä enää yksi kertaa tällä erää ja luultavasti jätetään se nyt tauolle loppuvuoden ajaksi. Arkisena syynä ihan rahakin, mutta meillä tuntuu olevan nyt niin paljon treenattavaa, että uusia treenattavia asioita ei ainakaan voida hetkeen aloittaa. Naksutinkoulutuksessa on nyt erityisesti treenattu Helmille ilmaisua etsijäkoiratoimintaa varten. Etsijäkoira ei voi ilmaista haukkumalla, jottei pelota etsittävää. Erilaisia ilmaisumuotoja on käytössä, mm. ohjaajan vaatteista roikkuvan ilmaisurullan koskettaminen. Helmi on pieni koira, joten rullan pitäisi olla kovin alhaalla. Helmin ohjaaja toivookin Helmin ilmaisevan tökkäämällä kuonollaan ohjaajaa vasemman jalan polveen. Helmi oppi kahdessakymmenessä minuutissa sen, että siltä toivotaan kuonokosketusta polveen. Asiassa on silti paljon työstettävää ennen kuin se on valmis liike etsijäkoiratreeneihin siirrettäväksi. Tällä hetkellä harjoitellaan kuonokosketusta eri nopeudella eri suuntiin tapahtuvassa liikkeessä, eli siis ohjaaja liikkuu eri nopeudella eteenpäin, sivulle, taaksepäin. Seuraavassa vaiheessa harjoituksiin lisätään ympäristöstä tulevia häiriöitä.

Matte on jo vuosikausia haaveillut pelastuskoiratoiminnasta. Asia on jäänyt sopivan koiran puuttuessa, mutta viime juhannuksen jälkeen asia on taas kovasti ollut maten mielessä. Jaa, miksikö juhannuksesta? No silloin matte tapasi Helminsä ensimmäisen kerran ja kävi ilmi, että aika puuhakkaalta ja älykkäältä vaikuttaa pieni koiratyttönen. Niinpä Helmi on käynyt pelastuskoiratoimintaa ajatellen yhdessä palveluskoirarotuisten kanssa hakutreeneissä ihan pienestä asti, onneksi on ihan maailman paras hakuryhmä, jossa pikkuista ei sorreta <3 Itsellä oli ajatus olla yhteydessä pelastuskoiraihmisiin vasta keväällä, mutta nyt hieman yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla tarjoutui mahdollisuus tutustua pelastuskoiratoimintaan jo nyt. Niinpä kuluvalla viikolla ollaan käyty jo kaksissa pelastuskoiratreeneissä, metsässä ja raunioilla :)

Metsätreeni oli hyvin hakutreenien kaltainen. Helmille otettiin 6 maalimiestä. Ilta alkoi jo hämärtyä ja koska Helmi on nyt ikänsä puolesta vaiheessa, jossa voi nähdä mörköjä, otettiin äijät aika lailla varman päälle. Helmi näki maalimiesten menon jonkin matkaa, mutta laskeutuvan hämärän vuoksi ainakaan matte ei nähnyt menoa loppuun asti. Maalimiehet olivat kuitenkin vain max 25m päässä lähetyspaikasta. Helmi lähetettiin perään saman tien, eikä yhdelläkään maalimiehellä tullut esille mitään mörköpelkoja, vaan puuhakkaasti Helmi paineli maalimiehelle ja tuli hätäilemättä, makkaraa syöden maalimiesten kanssa pois metsästä.

Toisena päivänä oltiinkin sitten pelastusharjoittelualueella. Siellä on mahdollista harjoitella monenlaista, raunioita, rakennusetsintää, erilaisten rappujen kiipeämistä jne. Helmin kanssa mentiin raunioille. Tämä oli matellekin ihan uusi maailma ja raunioita ennen treenejä tallattaessa mietin ensimmäistä kertaa, että miten nuo omat vapaa-ajan vakuutukset olivatkaan ja mitenköhän vaarallista tämä on koiralle. Rauniolla liikkuminen oli kokemattomalle aika jännää. Joka askelta piti miettiä ja silti pienimmät betonimurikat ja maa-aines liikkuivat paikoin jalan alla. Raunioissa on koloja ja putoamismahdollisuuksiakin koiralle, mutta tietysti harjoitteluolosuhteet on tehty mahdollisimman turvalliseksi. 

Helmi-Orvokki pääsi vuorollaan raunioille. Helmille otettiin raunioilla kolme maalimiestä, jotka olivat "piilossa" raunioiden päällä, ihan näkyvässä paikassa siis ja tälläkin kertaa Helmi näki maalimiesten menon. Hiukan Helmi joutui hakemaan tassuillaan sopivia kulkureittejä, mutta periksi antaminen tai pelko ei tullut ilmeisesti sen mieleenkään. Päättäväisesti se eteni maalimiehelle ja taas seuraavalle. Treenin vetäjän arvio treenin jälkeen oli, että Helmissä todennäköisesti olisi ainesta aivan erinomaiseksi pelastuskoiraksi <3 <3 <3 Itse nautin treeneistä ihan valtavasti. Kiva oppia jotain aivan uutta kymmenien koiraharrastusvuosien jälkeen :) ... ja tärkeintä on se, että voi tehdä koiran kanssa jotain hyödyllistä. Iän myötä on oppinut sen, että ei kannata suunnitella ja haaveilla koiraharrastuksissa liikaa, koska kohtalo on toisinaan aika arvaamaton. Niinpä matte ei aio tehdä yhdestäkään harrastuksesta mitään elämää tärkeämpää asiaa, me vaan Helmin kanssa harrastetaan sitä, mistä kumpikin tuntuu nauttivan ja katsotaan mihin päädytään. Nyt meillä ainakin oli molemmilla kivaa ja mennään treeneihin toisenkin kerran :)

Ai niin, kotona ollaan ihan satunnaisesti harjoiteltu myös henkilöhaun ilmaisua. Henkilön Helmi saa ilmaista haukkuen, joka on sille kovin luontaista, haukkuminen siis :) Pieneksi koiraksi Helmillä on vahva ja kantava ääni, harrasteita ajatellen loistava ominaisuus. Tätä pitää itselleen muistuttaa silloin, kun ne Talvin kanssa haukkuvat toinen toisiaan, niiden suosikkiharrastus toisinaan, voih....

Alla uunituoreet kuvat Helmin tämän päivän etsijäkoiratreeneistä. Näissä kuvissa Helmi on vuorostaan maalikoirana, eli odottelee tulevansa löydetyksi. Helmin oma etsijäkoiratreeni oli tänään 150 metriä pitkä kaupunkijälki. Helmi ei tällä kertaa enää nähnyt etsittävän koiran lähtöä, vaan Helmille annettiin autolla haju etsittävästä koirasta, hajulähteenä etsittävän koiran kaulapanta. Käskyn saatuaan Helmi lähti heti töihin. Etsittävä koira oli matkan varrella ylittänyt ison vesilätäkön ja ei Helmikään lätäkköä lähtenyt kiertämään vaan suunnisti päättäväisesti lätäkön läpi. Koska etsittävä koira oli valkoinenpaimenkoira, oli sillä ollut hieman enemmän raajakorkeutta, mutta Helmin jalat loppuivat kesken ilmeisesti tukkiutuneen viemärikannen kohdalla ja Helmi joutui uimahommiin. Onneksi vesikin on pikkupennusta lähtien tuttu ja miellyttävä elementti, joten näin syyssateessakaan Helmi ei piitannut koko asiasta, vaan jatkoi työtään. Kaupunkihälystä Helmi ei piitannut, vaan jälkityöskentely oli moitteetonta koko jäljen ajan. Tänään ilmaisu tapahtui siten, että löydön tehtyään Helmi otti hetkeksi pönötysasennon ja kääntyi sitten ohjaajaan päin ja sai tästä sitten ruokapalkkansa. On se vaan aikamoinen Helmi :)

Retki Poriin

Helmillä oli tänään ohjelmassa reissu Poriin, vähän katselemaan muutakin maailmaa kotimetsän lisäksi.

Reissu alkoi rengashallista

 Helmi oppi kiipeilemään jo kasvattajan luona laatikoiden ja puurakennelmien päälle. Kiipeily on edelleen kivaa...

 ...ja ritiläkin kelpaa.

Kaikki ihmiset ovat edelleen Helmistä kivoja:

Sitten olikin aika siirtyä tutustumaan Porin "nähtävyyksiin" :)

...Toriparlamentti...

 

 

 

Eetu Salinia pitää aina koiranpentujen kanssa käydä moikkaamassa...

 ... ja aina löytyy joku joka haluaa moikata pikkuista mustaa

 Liukuoviinkin tutustuttiin, no problems!

Lopuksi vielä moikattiin Mairea:

Vaikka matte jo välillä arveli jonkinlaisen mörkövaiheen Helmillä alkavan, niin ei sitä ainakaan tänään Porissa huomannut. Kyllä näin reippaan ja sosiaalisen pennun kanssa kelpaa mennä toistekin ihmisten ilmoille <3

NIIN tyytyväinen

"On se niin hieno <3" Jatkuvasti huomaan noin Helmistä ajattelevani ja TAAS ajattelen :D Ollaan juuri tultu koirakoululusta ja Helmi-Orvokki on hurjan pätevä pieni koiratyttö! Tähtihetkiä syntyy, kun tuo riiviömäinen energia suuntautuu oikeisiin asioihin :) Koirakoulussa ei tänään tapahtunut mitään erityistä, mutta Helmin innokkuus ja nopeat hoksottimet tekevät sen kanssa treenaamisesta tosi mukavaa. Helmi on kaikessa tekemisessään varsin nopea ja se sitten taas tekee treenaamisesta haasteellista, varsinkin kun matte edelleen opettelee naksuttimen, palkkojen ja toisinaan kosketuskepinkin käsittelyä.

Viime viikolla kouluttaja kiinnitti huomiota siihen, että kun puin Helmille valjaita, alkoi se väistellä kättä. Tämä on Helmille tyypillistä, eli jos sitä yrittää vetää "väkisin" luokseen, tuoda kättä sitä kohti siten, että se arvelee, että otetaan kiinni tai jos se vaan muuten ei ole rapsutustuulella, niin se peruuttaa tai väistää. Helmi on tietyllä tavalla aika omaehtoinen. Helmihän todella halutessaan on myös hyvinkin hellyydenkipeä :D No viime viikolla aloitettiin kitkemään väistämistä pois, eli naksutettiin aina kun Helmi ei väistänyt kättä, joka pyrki koskettelemaan valjaita tai pantaa. Tässä oli se huono puoli, että matte oli usein palkkauksessa myöhässä, eli naksu tuli vasta sitten, kun pieni väistäminen ehti kuitenkin tapahtumaan. Tänään kouluttaja keksikin kääntää homman toisin päin, eli Helmi palkittiin siitä, että se hakeutui mun kädelle <3 Helmi hokasi heti mistä on kyse ja muutaman toiston jälkeen päästiin jo siihen, että mun käsi sai heilua ja nykiä Helmiä pannastakin ja Helmi silti tarjosi kehokosketusta käteen. Hieno homma :)

Helmillä on alkanut jonkinlainen mörköikä ja se haukkuu milloin mitäkin. Tänään alkoi ensimmäistä kertaa haukkumaan lampaita ja hevosia, vaikka on nähnyt ne koirakoulussa joka viikko. Tänään siis otettiin jälleen myös vastaehdollistumista, eli naks ja palkka aina kun Helmi katsoi eläimiä. Tunnetila muuttui nopeasti ja haukkuminen jäi tältä erää siihen.

Tänään saatiin vielä oppitunti siitäkin, että miten agilityn pujottelun voi opettaa kosketuskeppiä hyödyntäen. Ei ole tarkoitus aloittaa noin pienellä pennulla pujottelun opettelua, mutta lähinnä nyt periaate selveni matelle tulevaisuutta ajatellen. Ja Helmi jaksoi kaikki nämä innolla ja SUURELLA nälällä, vaikka olikin ennen lähtöä syönyt oman iltaruuan lisäksi varastamansa kissanruuan. Pienesti vatsa kyllä jo näytti pyöreältä, ihme ja kumma ;) Ihanuutta on ahne koira harrastuskaverina! Ja kun tultiin kotiin, istahti matte keittiön pöydän viereen ja havahtui hetken kuluttua katsomaan, että kuka syö luuta ihan maten jaloissa. No Helmihän se siellä oli järsimässä. Ei tosin luuta, vaan taas vaihteeksi Crocsia.

Ilopilleristä riiviöksi

Kummallista, miten osa koirista kasvaa tekemättä lainkaan kolttosia ja tuhoamatta mitään, kun taas toiset puuhastelevat sitten senkin edestä. Helmi-Orvokki on jo osoittanut kuuluvansa puuhastelevaan ryhmään... Erityisesti Helmi tuntuu pitävän elektroniikasta. Olohuoneessa on aikanaan ollut erilliset lattiakaiuttimet, ja vaikka niitä ei ole enää vuosiin ollutkaan, on kaiuttimien johdot edelleen kulkeneet lattialistan alla. No, kaiutinjohto on tässä viime viikkoina odottanut 2-5 cm:n pätkissä töistä palaavaa mattea eteisen lattialla. Viime sunnuntaina Helmi heräsi jälleen neljältä aamulla ja matte kävi pissattamassa ja ruokkimassa sen, herätti siinä sivussa Talvin ja jätti Helmin Talvin hoidettavaksi, matte itse jatkoi nukkumistaan. Maten herätessä TV:n kaukosäädin oli eteisen lattialla ja TV pauhasi olohuoneessa. Matte arvelee, että pikkumusta oli etsinyt sunnuntaiaamun lastenohjelmia TV:stä... Cd-soittimen johto on nyt viimeisin parin sentin pätkiksi pistelty. Pehmeämpiä syötäviä edustaa pari nojatuolia ja yksi jumppapatja... 

 

Hmmm. Suunnitelmallisempaa harrasteluakin on ollut, viimeksi eilen Helmi kävi jälleen treenaamassa etsijäkoiran tehtäviä. Tällä kertaa teemana oli alustan vaihtelu, eli jälki lähti nurmikolta, ylitti hiekkakentän ja siirtyi jälleen nurmikolle. Helmiä ei alustan muutos hämmästyttänyt, mutta hieman piti pysähtyä tutkimaan juuri jäljelle osunutta kissankakkakasaa... 

 

Maten ihanat koiratytöt <3

Ilopilleri puuhastelee

Helmi on kyllä hauska tapaus. Aamulla se on ihan uninen ja aina yhtä hellyydenkipeä. Herää vasta sitten, kun saa aamuruuan ja sitten alkaakin vauhti. Vauhti on kuitenkin sellaista hyvänlaista puuhakkuutta ja yhä useammin se hakee kontaktia ja haluaa puuhastella yhdessä. Mä NIIIIN tykkään sellaisesta piirteestä koirassa <3

Koirakoulussa Helmi alkoi tällä viikolla opettelemaan peruuttamista sheippaamalla. Ja matte harjoittelee sheippaamista menetelmänä. Sheippaamisessa koiraa palkitaan pienestä reaktiosta kohti haluttua asiaa ja vähitellen siltä aletaan vaatia enemmän, kunnes se on oppinut halutun toiminnon. Helmi-Orvokki oli aluksi sitä mieltä, että hyppiminen ja haukkuminen kannattaa aina kokeilla makupalan saamiseksi. Nopeasti alkoi kuitenkin tajuta mistä on kysymys, kun matte tajusi naksauttaa siinä vaiheessa, kun Helmi hieman perääntyi ottaakseen vauhtia mattea kohti hyppäämistä varten. Tällä hetkellä se jo ihan kivasti peruuttaa sellaisia 30 cm:n matkoja. Ensi viikko on koirakoulusta taukoa, sillä ensimmäinen kurssi on nyt päättynyt. Matte on ollut kurssiin tosi tyytyväinen, joten jatkoa on taukoviikon jälkeen luvassa :)

Perjantaina Helmi-Orvokki oli jälleen agikentällä. Putkeen lähetystä ja siivekkeen kiertoa treenattiin ja myös kontaktia toisen koiran suorittaessa rataa. Kontaktia piti hyvin, mutta matte oli jälleen unohtanut naksuttimen kotiin ja piti lainata Lulun naksutinta. Helmi ei vaikuttanut hämmentyneeltä vieraasta naksusta, mutta onhan se hieman epäreilua :-/ Lauantaina hakuiltiin, tuulitreeniä varsin tuulettomassa metsässä... Tuulettomuudesta johtuen hajua maalimiehistä oli vaikea saada, mutta ne löydettyään Helmi viihtyikin sitten hyvin makkaraa syöden maalimiehen luona.

Kuluneella viikolla on ahkerasti kävelty kotimetsässä meidän pientä metsälenkkiä. Yksi on joukosta poissa, se, joka aina juoksi joukon ensimmäisenä... Kulku on välillä ollut haparoivaa ja tyhjyyden tunne suuri. Metsä on kuitenkin rakas paikka ja Helmikin on oppinut siellä jo kulkemaan aika vauhdikkaasti.

Tässä yritetään päästä tähyämään maailmaa vähän korkeammalta. Paha vaan, että sattuu olemaan muurahaiskeko. Luulisi Helmin oppivan nekin jo tunnistamaan, ei ole ihan ensimmäinen kerta muurahaispesässä... Onneksi muurahaiset ovat varsinkin aamuisin jo aika hidasliikkeisiä.

 Niin aamu- kuin iltalenkinkin jälkeen pitää edelleen käydä pulahtamassa kahluualtaassa. Vielä on kesää jäljellä, tuumaa Helmi.

Raskas viikko

Kulunut viikko on ollut matelle raskas. Helmin kyytabletin maistelut herättivät huolta ja Töppiksen poisnukkuminen toi mukanaan suuren surun. Helmi onneksi vaikuttaa selvinneen kyytablettiepisodista ilman haittoja ja Töppiksen poismenoa se ei ole ehkä huomannutkaan, päinvastoin kuin vanhemmat koirat. 

Edellä mainituista murheista johtuen treenailut ovat kuluneella viikolla olleet aika vähäisiä. Tänään Helmi-Orvokki pääsi kuitenkin taas etsijäkoiratreeneihin. Jälki oli nyt tarkoituksella edellistä lyhyempi, ehkä 40-50m, mutta uutena haasteena oli muistikuvalähtö. Helmille näytettiin maalikoiran lähtö, jonka jälkeen Helmi ei päässytkään heti perään, vaan lähti tovin odottelun jälkeen muistikuvan perusteella. Jälki meni jälleen erinomaisesti, pikkunenäilijä seurasi maalikoiran hajua neliveto päällä, suurella innolla.

Olen tarkoituksella välttänyt vertailemasta Helmiä ja rakasta, edesmennyttä Tytyä toisiinsa, mutta tänään tuli elävästi Tyty mieleen... Ei, Helmi-Orvokki ole vielä oppinut varastamaan kissanruokaa tallista, mutta ahneus taitaa olla Tytyn luokkaa (ehkä kyytablettien syöminenkin antoi tästä osviittaa, hmm...). Tänään nimittäin Helmi oli onnistunut menemään vaatekaappiin. Se on pyrkinyt sinne ennenkin, aina kun ovi avautuu, mutta olen luullut sen himoitsevan kenkiä. Tänään syy selvisi! Pikkuneiti oli varkaissa! RUOKAvarkaissa! Ulkoilutakissa on kiinni koirien makupalapussi, lenkkinamit, ja tämän oli tarkka nenä havainnut. Siellä sitten antaumuksella rouskutettiin namit parempiin suihin.

Eräs virstanpylväs on myös saavutettu: Helmiltä on irronnut ensimmäinen maitohammas :) Yksi pienistä etuhampaista ylhäältä. Hyvä kun alkavat irrota. Ne ovat ikävän terävät ja sitäpaitsi kulmurit alkavat olla jo vähitellen sellaisessa mallissa, että jos eivät pian irtoa, niin alkavat ehkä painaa ikeniä. Tai ehkä eivät ikinä alkaisi painaakaan, mutta kun kaikesta pitää aina murehtia, niin kyllähän tuotakin voi jo varmuuden vuoksi miettiä, niinpä niin...

Harjoittelua kuvin

Meidän tärkein treenattava asia taitaa olla tällä hetkellä luopuminen, koska sitä voi hyödyntää niin monessa asiassa. Kuten esim. ruohonleikkurin puremisessa ja haukkumisessa...

Maahanmenoa ollaan jo ihan vähäsen harjoiteltu.

 Pyöriminen oikeaan ja vasempaan on jostain syystä opeteltu...

 ...tiedä sitten missä sitäkin hyödyntäisi...

...ja välillä mene koko homma överiksi!

 Katsekontaktia ollaan harjoiteltu paljon ja häiriöttömässä ympäristössä se sujuu jo oikein mallikkaasti!

 Katsekontaktia tässäkin treenataan.

 Seuraamisen harjoittelua aloitettiin tänään.

 Ihan ekoja harjoituksia siis :)