Ilopilleri puuhastelee

Helmi on kyllä hauska tapaus. Aamulla se on ihan uninen ja aina yhtä hellyydenkipeä. Herää vasta sitten, kun saa aamuruuan ja sitten alkaakin vauhti. Vauhti on kuitenkin sellaista hyvänlaista puuhakkuutta ja yhä useammin se hakee kontaktia ja haluaa puuhastella yhdessä. Mä NIIIIN tykkään sellaisesta piirteestä koirassa <3

Koirakoulussa Helmi alkoi tällä viikolla opettelemaan peruuttamista sheippaamalla. Ja matte harjoittelee sheippaamista menetelmänä. Sheippaamisessa koiraa palkitaan pienestä reaktiosta kohti haluttua asiaa ja vähitellen siltä aletaan vaatia enemmän, kunnes se on oppinut halutun toiminnon. Helmi-Orvokki oli aluksi sitä mieltä, että hyppiminen ja haukkuminen kannattaa aina kokeilla makupalan saamiseksi. Nopeasti alkoi kuitenkin tajuta mistä on kysymys, kun matte tajusi naksauttaa siinä vaiheessa, kun Helmi hieman perääntyi ottaakseen vauhtia mattea kohti hyppäämistä varten. Tällä hetkellä se jo ihan kivasti peruuttaa sellaisia 30 cm:n matkoja. Ensi viikko on koirakoulusta taukoa, sillä ensimmäinen kurssi on nyt päättynyt. Matte on ollut kurssiin tosi tyytyväinen, joten jatkoa on taukoviikon jälkeen luvassa :)

Perjantaina Helmi-Orvokki oli jälleen agikentällä. Putkeen lähetystä ja siivekkeen kiertoa treenattiin ja myös kontaktia toisen koiran suorittaessa rataa. Kontaktia piti hyvin, mutta matte oli jälleen unohtanut naksuttimen kotiin ja piti lainata Lulun naksutinta. Helmi ei vaikuttanut hämmentyneeltä vieraasta naksusta, mutta onhan se hieman epäreilua :-/ Lauantaina hakuiltiin, tuulitreeniä varsin tuulettomassa metsässä... Tuulettomuudesta johtuen hajua maalimiehistä oli vaikea saada, mutta ne löydettyään Helmi viihtyikin sitten hyvin makkaraa syöden maalimiehen luona.

Kuluneella viikolla on ahkerasti kävelty kotimetsässä meidän pientä metsälenkkiä. Yksi on joukosta poissa, se, joka aina juoksi joukon ensimmäisenä... Kulku on välillä ollut haparoivaa ja tyhjyyden tunne suuri. Metsä on kuitenkin rakas paikka ja Helmikin on oppinut siellä jo kulkemaan aika vauhdikkaasti.

Tässä yritetään päästä tähyämään maailmaa vähän korkeammalta. Paha vaan, että sattuu olemaan muurahaiskeko. Luulisi Helmin oppivan nekin jo tunnistamaan, ei ole ihan ensimmäinen kerta muurahaispesässä... Onneksi muurahaiset ovat varsinkin aamuisin jo aika hidasliikkeisiä.

 Niin aamu- kuin iltalenkinkin jälkeen pitää edelleen käydä pulahtamassa kahluualtaassa. Vielä on kesää jäljellä, tuumaa Helmi.