Puuhaa riittää

Hiukan heikosti tulee blogia päivitettyä, kun vuorokaudessa on niin kovin vähänlaisesti tunteja :( Ei siinä tunnu auttavan sekään, että Helmi-Orvokki päättäväisesti herää (ja samalla herää matte) klo 5.03-5.08, olipa pyhä tai arki :D

Helmilläkin riittää kiireitä. Ohjattua naksutinkoulutusta on jäljellä enää yksi kertaa tällä erää ja luultavasti jätetään se nyt tauolle loppuvuoden ajaksi. Arkisena syynä ihan rahakin, mutta meillä tuntuu olevan nyt niin paljon treenattavaa, että uusia treenattavia asioita ei ainakaan voida hetkeen aloittaa. Naksutinkoulutuksessa on nyt erityisesti treenattu Helmille ilmaisua etsijäkoiratoimintaa varten. Etsijäkoira ei voi ilmaista haukkumalla, jottei pelota etsittävää. Erilaisia ilmaisumuotoja on käytössä, mm. ohjaajan vaatteista roikkuvan ilmaisurullan koskettaminen. Helmi on pieni koira, joten rullan pitäisi olla kovin alhaalla. Helmin ohjaaja toivookin Helmin ilmaisevan tökkäämällä kuonollaan ohjaajaa vasemman jalan polveen. Helmi oppi kahdessakymmenessä minuutissa sen, että siltä toivotaan kuonokosketusta polveen. Asiassa on silti paljon työstettävää ennen kuin se on valmis liike etsijäkoiratreeneihin siirrettäväksi. Tällä hetkellä harjoitellaan kuonokosketusta eri nopeudella eri suuntiin tapahtuvassa liikkeessä, eli siis ohjaaja liikkuu eri nopeudella eteenpäin, sivulle, taaksepäin. Seuraavassa vaiheessa harjoituksiin lisätään ympäristöstä tulevia häiriöitä.

Matte on jo vuosikausia haaveillut pelastuskoiratoiminnasta. Asia on jäänyt sopivan koiran puuttuessa, mutta viime juhannuksen jälkeen asia on taas kovasti ollut maten mielessä. Jaa, miksikö juhannuksesta? No silloin matte tapasi Helminsä ensimmäisen kerran ja kävi ilmi, että aika puuhakkaalta ja älykkäältä vaikuttaa pieni koiratyttönen. Niinpä Helmi on käynyt pelastuskoiratoimintaa ajatellen yhdessä palveluskoirarotuisten kanssa hakutreeneissä ihan pienestä asti, onneksi on ihan maailman paras hakuryhmä, jossa pikkuista ei sorreta <3 Itsellä oli ajatus olla yhteydessä pelastuskoiraihmisiin vasta keväällä, mutta nyt hieman yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla tarjoutui mahdollisuus tutustua pelastuskoiratoimintaan jo nyt. Niinpä kuluvalla viikolla ollaan käyty jo kaksissa pelastuskoiratreeneissä, metsässä ja raunioilla :)

Metsätreeni oli hyvin hakutreenien kaltainen. Helmille otettiin 6 maalimiestä. Ilta alkoi jo hämärtyä ja koska Helmi on nyt ikänsä puolesta vaiheessa, jossa voi nähdä mörköjä, otettiin äijät aika lailla varman päälle. Helmi näki maalimiesten menon jonkin matkaa, mutta laskeutuvan hämärän vuoksi ainakaan matte ei nähnyt menoa loppuun asti. Maalimiehet olivat kuitenkin vain max 25m päässä lähetyspaikasta. Helmi lähetettiin perään saman tien, eikä yhdelläkään maalimiehellä tullut esille mitään mörköpelkoja, vaan puuhakkaasti Helmi paineli maalimiehelle ja tuli hätäilemättä, makkaraa syöden maalimiesten kanssa pois metsästä.

Toisena päivänä oltiinkin sitten pelastusharjoittelualueella. Siellä on mahdollista harjoitella monenlaista, raunioita, rakennusetsintää, erilaisten rappujen kiipeämistä jne. Helmin kanssa mentiin raunioille. Tämä oli matellekin ihan uusi maailma ja raunioita ennen treenejä tallattaessa mietin ensimmäistä kertaa, että miten nuo omat vapaa-ajan vakuutukset olivatkaan ja mitenköhän vaarallista tämä on koiralle. Rauniolla liikkuminen oli kokemattomalle aika jännää. Joka askelta piti miettiä ja silti pienimmät betonimurikat ja maa-aines liikkuivat paikoin jalan alla. Raunioissa on koloja ja putoamismahdollisuuksiakin koiralle, mutta tietysti harjoitteluolosuhteet on tehty mahdollisimman turvalliseksi. 

Helmi-Orvokki pääsi vuorollaan raunioille. Helmille otettiin raunioilla kolme maalimiestä, jotka olivat "piilossa" raunioiden päällä, ihan näkyvässä paikassa siis ja tälläkin kertaa Helmi näki maalimiesten menon. Hiukan Helmi joutui hakemaan tassuillaan sopivia kulkureittejä, mutta periksi antaminen tai pelko ei tullut ilmeisesti sen mieleenkään. Päättäväisesti se eteni maalimiehelle ja taas seuraavalle. Treenin vetäjän arvio treenin jälkeen oli, että Helmissä todennäköisesti olisi ainesta aivan erinomaiseksi pelastuskoiraksi <3 <3 <3 Itse nautin treeneistä ihan valtavasti. Kiva oppia jotain aivan uutta kymmenien koiraharrastusvuosien jälkeen :) ... ja tärkeintä on se, että voi tehdä koiran kanssa jotain hyödyllistä. Iän myötä on oppinut sen, että ei kannata suunnitella ja haaveilla koiraharrastuksissa liikaa, koska kohtalo on toisinaan aika arvaamaton. Niinpä matte ei aio tehdä yhdestäkään harrastuksesta mitään elämää tärkeämpää asiaa, me vaan Helmin kanssa harrastetaan sitä, mistä kumpikin tuntuu nauttivan ja katsotaan mihin päädytään. Nyt meillä ainakin oli molemmilla kivaa ja mennään treeneihin toisenkin kerran :)

Ai niin, kotona ollaan ihan satunnaisesti harjoiteltu myös henkilöhaun ilmaisua. Henkilön Helmi saa ilmaista haukkuen, joka on sille kovin luontaista, haukkuminen siis :) Pieneksi koiraksi Helmillä on vahva ja kantava ääni, harrasteita ajatellen loistava ominaisuus. Tätä pitää itselleen muistuttaa silloin, kun ne Talvin kanssa haukkuvat toinen toisiaan, niiden suosikkiharrastus toisinaan, voih....

Alla uunituoreet kuvat Helmin tämän päivän etsijäkoiratreeneistä. Näissä kuvissa Helmi on vuorostaan maalikoirana, eli odottelee tulevansa löydetyksi. Helmin oma etsijäkoiratreeni oli tänään 150 metriä pitkä kaupunkijälki. Helmi ei tällä kertaa enää nähnyt etsittävän koiran lähtöä, vaan Helmille annettiin autolla haju etsittävästä koirasta, hajulähteenä etsittävän koiran kaulapanta. Käskyn saatuaan Helmi lähti heti töihin. Etsittävä koira oli matkan varrella ylittänyt ison vesilätäkön ja ei Helmikään lätäkköä lähtenyt kiertämään vaan suunnisti päättäväisesti lätäkön läpi. Koska etsittävä koira oli valkoinenpaimenkoira, oli sillä ollut hieman enemmän raajakorkeutta, mutta Helmin jalat loppuivat kesken ilmeisesti tukkiutuneen viemärikannen kohdalla ja Helmi joutui uimahommiin. Onneksi vesikin on pikkupennusta lähtien tuttu ja miellyttävä elementti, joten näin syyssateessakaan Helmi ei piitannut koko asiasta, vaan jatkoi työtään. Kaupunkihälystä Helmi ei piitannut, vaan jälkityöskentely oli moitteetonta koko jäljen ajan. Tänään ilmaisu tapahtui siten, että löydön tehtyään Helmi otti hetkeksi pönötysasennon ja kääntyi sitten ohjaajaan päin ja sai tästä sitten ruokapalkkansa. On se vaan aikamoinen Helmi :)