Helmin jäljestystä

Helmi-Orvokilla, tai Kukka-Kyllikillä, kuten etsijäkoiraväki pientä mustaa nimittää, oli tänään etsijäkoiratreenit. Ohessa pieni video jäljeltä, josta tosin ei näy juuri muuta kuin se, että Helmi häiriintyy kuvaamisesta niin, että työskentely keskeytyy toistuvasti :) Känny oli pistetty taskuun ja kuvaamisen loputtua oli Helmikin saanut työrauhan, loppujälki oli kuulemma ollut "makee".

Helmi-Orvokin kanssa Helvetinjärven kansallispuistossa, osa 2.

 Tietokoneen nielaisemat valokuvat löytyivät tänään. Olivat kyllä tallentuneet kummalliseen paikkaan... Tutkimattomia ovat tietokoneiden toiminnat ja varsinkin, jos käyttäjä on lahopää :)

 Me kuljimme reitin Haukanhiedalta Helvetinkolulle ja takaisin. Matkan varrella oli tämä hauska kivi, jonka päällä olevat kivet kiinnostivat mattea...

 ...kun taas Helmiä kiinnisti enemmän se, mitä löytyy kiven alta.

 Helmin reissun rankin urakka taisi olla se, kun joutui poseeraushommiin ja istumaan paikoillaan. Tämä juuri Helmi-Orvokille sopiva kivi löytyi ison kalliojyrkänteen alapuolelta.

 Iso-Helvetinjärven rantaa...

 ...ja päivätupa.

 Helmi kuuntelee hiljaisuutta.

 Kalliojyrkännettä. Huimapäisimmät harrastelevat täällä kalliokiipeilyä.

Jääturkkinen pieni musta koira melko haasteellisessa maastokohdassa. 

Tämä oli kiva kohde päiväpatikoinnille ja tänne haluamme palata :)

Helmi-Orvokin kanssa Helvetinjärven kansallispuistossa

Helmi pääsi tänään patikoimaan Helvetinjärven kansallispuistoon. Helmi on aika vähän ollut ylipäänsä kytkettynä, kun valtaosa lenkeistä on edelleen ollut vapaana metsässä juoksentelua. Mietin etukäteen Helmin jaksamista, mutta päätin sitten, että kannan koiraneidin autolle, jos väsymistä on havaittavissa.

Päämääränä oli kävellä Helvetinkolulle ja takaisin, patikoitavaa kertyi kaikkiaan reilut 11km.

 Helmi ei osoittanut väsymistä missään vaiheessa ja oli muutenkin mitä parhain patikointikumppani.

 Helvetinkolulla syötiin eväitä maisemien ihailun jälkeen.

Helmin patikointi alkoi heti reissun alkuvaiheessa sillalta puroon putoamisella. Puro oli muodostanut somia vaahtopyörteitä, joita jäätiin ihailemaan. Helmi päätti tutustua vaahtoon tarkemmin ja astui vaahdon päälle. Uimahommiksihan se meni. Hetki siinä mietittiin, että palataanko märän koiruuden kanssa autolle. Koska pakkasta ei ollut kuin aste-pari, niin päätettiin jatkaa sillä ajatuksella, että mikäli Helmi alkaa palella, niin otan Helmin takkini sisään ja käännytään heti. Ei näkynyt vilun merkkejä pienessä kipittäjässä, paitsi ehkä hitusen Helvetinkolulla kääntöpaikassa, jossa vilu iski heti ihmisiinkin, kun pysähdyttiin paikoilleen toviksi.

Hiukan haaveilin, että kotiinpaluun jälkeen olisi rauhallinen lauantai-ilta tiedossa, kun Orvokkini lepäilee päivän patikoinneista. Hui-hai, automatkalla oli jo niin hyvin palautunut, että vauhti kotona oli taas normaalin hurjaa. Ei väsyttänyt sekään, että Helmi matkusti ensimmäistä kertaa vieraassa autossa ja vieraassa häkissä. 

Mulla oli paljon kuvia reissusta, mutta jotenkin mystisesti tietokone nieli ne :-/ Nämä kuvat ovat tässäkin ihan sekalaisessa järjestyksessä, kun nappasin talteen ne mitä sain. Kiva päivä oli, mutta nyt ei vaan jaksa paneutua kuvia nieleksivän tietokoneen sielunelämään. Onneksi tärkeimmät kuvat ovat mieleen piirtyneinä.

Ikää jo ½ vuotta!

Suloinen, pieni päivänpaiste täyttää tänään jo ½ vuotta <3

Helmin agilitydebyytti

Helmi-Orvokki osallistui ensimmäisiin agilitykisoihinsa ;) No joo, ei ihan perinteisellä tavalla, eikä suunnitellusti. Helmi oli mukana tutustumassa kisatunnelmaan Watin kisatessa. Rataan tutustuminen oli juuri alkamassa ja Helmi odotteli Katjan kanssa radan reunalla. Yhtäkkiä radan takaosassa oli jotain hämminkiä ja huomasin mustan pikkukoiran juoksevan kentällä. Kävi utuisesti mielessä, että ihan kuin Helmi, mutta en sitä sen enempää miettinyt. Kunnes sitten näin kehän laidalla tutun hahmon, jolla riippui kädessä tyhjät valjaat ja talutin... No, Helmi ei ollut kuulevinaankaan kehän laidalta huutelua, mutta ratahenkilön luo juoksi iloisesti ja pikku karkulainen saatiin kiinni. Onni onnettomuudessa, että radalla ei ollut silloin kisaavaa koiraa! Jälkeenpäin selvisi, että Helmi oli jotenkin onnistunut peruttamaan itsensä pois valjaistaan, ihan silmänräpäyksessä kuulemma. Helmillä on kolmet valjaat ja nämä on mielestäni ne parhaat, joten en tajua miten pois pujottelu oli mahdollista, mutta Helmi on taitava <3

Virallinen Helmi-Orvokin agilitydebyyttikuva :D Ja nuo on ne valjaat, joista karkasi.

Tuhotyölistalla on viime päivinä ollut villasukka, saapikkaan nauhat ja yksi kori. Treenailuissa on ollut nyt hiljaiseloa, jotain pientä naksutinpuuhastelua nyt sentään kuitenkin.