Naksutteluviikko

Tähän viikkoon ei ole mahtunut agi-, haku- eikä etsijäkoiratreenejä, joten naksuteltu on sitten sitäkin enemmän. Tiistaina koirakoulussa tsekattiin tämän hetken osaamiset ja taas kerran todettiin, että Helmi on ihanan motivoitunut oppilas :) Uutena asiana opeteltiin vastaehdollistamista, eli epämukavuutta ennakoivaan ärsykkeeseen yhdistetään toistuvasti positiivinen asia. Tällöin koira alkaa nähdä epämukavuutta aiheuttavan asian toisin, eli mahdollisuutena saada makupaloja. Ärsykkeenä Helmille käytettiin koirakoulun hevosia ja lampaita. Helmi ei niistä ollut moksiskaan, mutta ne toimivat hyvin siinä, että matte tajusi edes vähän systeemiä. Tällä hetkellä harjoiteltavista asioista luopumisen harjoittelu on tuntunut matesta vaikeimmalta. Hienosti Helmi on asiassa kuitenkin edistynyt. Kuluneen viikonlopun aikana sitä on sovellettu myös Helmin harmilliseen tapaan haukkua ja näykkiä työnnettävää ruohonleikkurua. Uskomattoman tehokasta on harjoittelu ollut.

Haukkumisesta puheen Helmi on kuluneen viikon aikana löytänyt Äänensä... Talvi on aito pystykorva, eli se haukkuu kaikkea mahdollista. Oli luonnollisesti ennakoitavissakin, että myös Helmi haukkumaan oppii. Talvilla on tapana mm. haukkua aina, kun se kuulee portin rapisevan, myös silloin kun matte tulee töistä kotiin. Kuluneen viikon aikana haukkuun on yhtynyt uusi, kimakampi ääni, ääh... 

Helmi kävi rokotuksilla ja samalla vaa´alla. Painoksi vaaka näytti nyt 3.7kg. Samaan aikaan eläinlääkärillä oli samanikäinen suomenajokoiran pentu. Pentusilla oli selvästi henkinen kehitys samalla tasolla ja sielun sympatiat löytyivät heti. Ajokoiran isäntä vaan oli tukehtua ja pahoillaan olevasti päätään pudistellen totesi, kun näki Helmin punnitustuloksen, että "ei edes neljää kiloa paina". Helmiä selvästi alamittaisena piti :D

Helmi halusi tänään vielä uima-altaaseensa kahlaamaan. Hänen "laiturinsa" on jo siivottu pois, mutta maten nostopalvelu onneksi toimii. Altaassa ei tosin ole enää vettä kuin nimeksi, mutta homman nimi näytti olevankin roskien sukeltelu. Sitä neiti suoritti pitkään ja hartaasti.

Kulunutta viikkoa

Helmi sai viikko sitten jonkin sortin vatsapöpön. Pikkuinen oksensi ja oli vesiripulilla. Canikur rauhoitti ensin tilanteen nopeasti, mutta heti normaalimpaan ruokaan siirryttäessä ripuli alkoi jälleen. Matte oli huolesta mutkalla ja pakkohan pikkuinen oli laittaa ihan kunnolliselle ripulipotilaan ruokavaliolle, eli riisin keitinliemestä lähdettiin pikkuhiljaa palauttamaan ruokavaliota normaaliin. Iso osa viikosta kuluikin sitten maten osalta ulosteen tarkkailussa. Iloista kätten taputusta ja riemun hyppyjä oli nähtävissä ja kuultavissa, kun kunnon pökäleitä alkoi taas tulla. Helmin viikko kului tyytymättömänä talon ruokatarjoiluihin. Loppuviikosta onneksi taas oli normaalit ruuat ruokakipossa.

Helmin naksutteluopit ovat edellä mainitusta syystä johtuen edenneet tällä viikolla vähään hitaasti, riisi oli vähän konstikasta naksupalkkaa, samoin raejuusto... Projektiin kuuluu tällä hetkellä edelleen katsekontaktin opettelu, luopumisharjoittelu ja uutena pyörähdykset oikealle ja vasemmalle. 

Perjantai-iltana Helmi Orvokki pääsi jälleen agikentälle. Treenattiin pienesti putkea, siivekkeen kiertoa, puomin kontaktia ja namilautaselle etenemistä yhden ja kahden aitaparin läpi. Lauantaina olikin vuorossa jälleen etsijäkoiratreenit. Jäljellä oli mittaa n. 80 metriä ja Helmi ajoi sen jälleen kuin vanha tekijä. Jäljestä tuli vahingossa noin pitkä, hyvä että se kuitenkin onnistui noin nappiin. Tänään Helmi Orvokki Kukkanen oli mukana Somerolla belgianpaimenkoirien paimennuspäivillä kuunteluoppilaana. Siellä olikin taas paljon uutta ihmeteltävää, katseltavaa, haisteltavaa ja maisteltavaa. Kaikkeen uuteen Helmi suhtautuu tapansa mukaan ystävällisesti, avoimesti ja reippaasti.

Tarkkana pitää pienen koiran olla...

 ...kun aitauksessa on lauma tällaisia!

 Monenlaisia koiratuttavuuksia jälleen tänäänkin.

 Maailma on ihmeitä täynnä...

 ...ihanaisella pikkukoiralla <3

Haku-Helmi

Helmi Orvokki pääsi tänään hakumetsään. Makkararinki sujui mainiosti, kun pikku-neiti oli nukkunut kolme-neljä tuntia autossa. Myöhemmin Helmi pääsi vielä tuulitreenillä etsimään ensimmäistä oikeaa maalimiestä! Pikkuinen oli kovasti unenpöpperössä ja vaikka miten valittiin maastoksi melkein puuton alue, oli risuja ja kasvustoa kovin paljon uniselle minihakuilijalle. Etsintä tehtiin vajaan 13 viikon ikätasoa ja jalkojen "korkeutta" vastaavasti ja taimikossa piilossa olevalle maalimiehelle edettiin vain noin 10 metrin matka. Helmi sai hajun maalimiehestä kohtuullisen varhain, ehkä viiden metrin päästä ja alkoi vinkua, mutta ei jaksanut unisena lähteä selvittämään hajun lähdettä. Edettiin yhdessä pikku hiljaa ja noin 2m päässä maalimiehestä lähti tutkimaan hajua ja ilahtui tapansa mukaan ihmisen kohtaamisesta ja makupalat kyllä maistuivat :). Matte sitten kantoi pienen hakukoiransa takaisin autoon :) 

Illalla lähdettiin mökille. Helmi oli heti tilaisuuden tullen rannassa kahlailemassa. Matte heitti isoille koirille veteen lelun ja saman tien lähti Helmi uimaan! Uiskenteli ihan kunnolla, näytti pitävän asiaa maailman luonnollisimpana. Matte oli onnensa huipulla, niin iloinen tästä. 

Päivän kuva: Talvi näyttää siltä, että Helmin taklaus on hieman päässyt yllättämään.

Naks, naks, naks

Arki alkoi maanantaina ja se toi mukanaan paljon uusia opeteltavia asioita Helmi Orvokille. Muut koiruudet tunnistivat heti maanantaiaamuna tutut työaamun rutiinit ja alkoivat innokkaasti odottaa maten töihinlähtöä, koska se tietää Makupaloja, Herkkuja, Nameja. Helmi istui keskellä keittiön lattiaa ja katseli kummastuneena ympärilleen ja ihmetteli. Siitä se sitten lähti rullaamaan, arki ja työ. Helmi on vanhempien koirien tapaan tyytyväisenä jäänyt mutustelemaan herkkujaan maten lähtiessä töihin ja unisena heräillyt maten palattua. Puuhasteltu päivän aikana Talvin kanssa selvästi on, Talvin väsymyksestä päätellen. Talvin olemus on ollut vähän sellainen, että onneksi tulit, nyt on todella sun vuorosi hoitaa riiviötä...

Tiistaina alkoi Helmin opiskelu koirakoulu Välkyssä. Oppilas pissasi heti alkajaisiksi luokan lattialle, mutta se on maten vika. Helmi osasi jo entuudestaan kontaktin ja kosketuskepin alkeet. Kotiläksyksi saatiin kontaktiharjoittelun vaikeuttamista ja luopumisharjoittelun aloittaminen. Oppilas todettiin motivoituneeksi ja reippaaksi. Helmi näki myös ensimmäistä kertaa lampaan sekä hevosen. Samana iltana ehdittiin myös shoppailemaan Mustista ja Mirristä uusi panta sekä talutin, sillä pikkupentupanta oli jäämässä auttamattomasti liian pieneksi, koiraneito kasvaa huimaa vauhtia. Matte osti jo pinkin pannan ja taluttimen, mutta palasi ulkoa sisälle vaihtamaan ne punaisiksi. Elämä on täynnä vaikeita valintoja. 

Keskiviikkona Tytyn veli Totti ja emä Tuikku kävivät tapaamassa Helmiä. Helmi oli päivän muista puuhasteluista niin väsynyt, että suurta sielujen sympatiaa ei syntynyt.

Tänään Helmi aloitti "agitreenailut" pyrähtämällä muutaman kerran putken läpi, irtaantumalla namilautaselle yhden ja kahden aitaparin välistä ja kontaktipinnalla oloakin kokeiltiin. Helmiä olisi kovasti kiinnostanut seikkailla pitkin suurta kenttää, joten ensikerralla lienee ensisijainen asia naksutella katsekontaktia siellä... 

Helmi varmaan kirjoittaisi erilaisen kuvauksen viikon merkkitapahtumista. Helmi varmaan haluaisi kertoa siitä, että se on kahdesti löytänyt kuolleen linnun pihasta ("Lurps, nam", lisäisi Helmi). Ensimmäinen oli muumioksi jo kuivanut korppulintunen, jonka se löysi juuri, kun matella oli jo kiire lähteä töihin. Siinä sortui matte hetken vanhaan virheeseen ja yritti pyydystää Helmiä saadakseen korppulintusen siltä pois. Ovelalla vaihtokaupalla korppulintunen jäi aamulla syömättä, mutta illalla Helmi sen sitten nautiskeli. Toinen lintunen oli tuoreempi raato ja sen siiven rakas rinsessani toi matelleen kuin suuren lahjan. Sitä sitten yhdessä ihasteltiin (lintu-parka) ja lopulta Helmi levitti kaikki sulat pitkin keittiön lattiaa. 

Helmi ehkä haluaisi kertoa myös siitä, kun on päivän aikana repinyt pahvilaatikon niin mäsäksi, että on saanut sieltä vedettyä kopiopapeririisin ulos ja revittyä senkin suojapaperit. Kopiopapereistakin ehkä haluaisi kertoa, oli maistellut niitä kai 500 kappaletta. Myös Orudis-kipugeelituubin maistelu lienee ollut mukavaa viihdettä. Onneksi sisältö oli vähäinen, mutta metallinen tuubi oli tarjonut sopivaa haastetta. Helmi on huomannut myös osaavansa loikkia. Helmi kertoisi ilmeisesti, että on ollut hieno kokemus loikkia kaksi rappusta kerrallaan alaspäin ja loppumuksahdus päälleen, mahalleen tai muuten ikävän näköisesti ei haittaa, vauhti on pääasia! Matte kertoisi tarinaa ehkä vähän enemmän jotenkin siten, että sydän saa olla syrjällään koko ajan, sillä penneli on aivan peloton. Yli kahden askelman rappusiin ei voi päästää lainkaan. Helmi haluaa mainita myös, että on oppinut loikkimaan myös korkeutta. Ulko-ovelle viritetty 30cm:n vaneri jäi virattomaksi alkuviikosta, kun Helmi oppi ylittämään sen. Vaneri viritettiin Helmin tultua ulko-ovelle, joka oli helteiden aikana koko ajan auki. Onneksi helteet loppuivat. Helmin tekniikka toimi siten, että etutassut vanerin päälle, sitten tassujen työntö mahdollisimman pitkälle eteenpäin. Tässä asennossa pomppuja takajaloilla, painopiste ylösnousuvaiheessa eteenpäin ja kas, kapsahtihan se joka kerta yhtä näppärästi yli vanerin. Kuonolleen kerien, mutta äh, ei se haittaa, huoh.

Loman loppuhetkiä

Päivät ovat kiitäneet huimaa vauhtia ja  maten loma alkaa olla loppu. Sitä arvokkaammilta ovatkin sitten jäljellä olevat lomahetket tuntuneet. Torstaina saatiin mökille vieraita, kun veljentyttäret ja mummulan väki saapuivat paikalle. Matte oli ylpeä piraijahampaisesta Helmi Orvokista, sillä hammastelut jäivät yhteen silmäpakoon lapsen sukassa. Matte oli ylpeä myös veljentyttäristään, jotka kuuliaisesti noudattivat tädin kummallisia määräyksiä: ei saa juosta, matala askel, lelu maahan, ei saa nostaa lelua ylös, antakaa pennun nukkua rauhassa jne, kieltoja riitti :)

Yhtenä leikkinä oli saada vettä täynnä oleva muovipussi rikki erinäisin keinoin. Tässä leikissä oli selvä voittaja: Helmi!

Vaikka Helmi pärjäsikin hyvin ihan omin hammasavuin, riitti intoa myös lelujen käytön opetteluun:

Helmin päivän kohokohta lienee kuolleen sammakon löytyminen. Ensin sen päällä kieriskeltiin, sitten parempaan turvaan kannettiin ja lopuksi suuhun pisteltiin. Nam, sanoi Helmi.

Tänään Helmi pääsi jälleen tapaamaan Demi-ystäväänsä. Demi on edelleen loputtoman kärsivällinen Helmin kanssa ja molemmilla näyttää olevan kivaa. Uskomatonta, miten kärsivällinen iso koira on pennun kanssa. Arvokkaita kokemuksia pennulle.

Vielä on eräs mutustellut tällä erää viimeisiä herkkupaloja järven rannasta.

 Hei hei järvi, tapaamme taas!

Rauhallisuutta

Vähän rauhallisempi hetki. Tähän muistoon haluan palata, kun syksy taas tulee.

Hieno kesä, matelle niin rakas maisema ja maailman paras pikku-Helmi.

Nenä rutussa ja muutenkin vauhdikasta

Tulimme Helmi-Orvokin kanssa mökille viettämään maten viimeisen lomaviikon ajaksi kahdenkeskistä laatuaikaa :) Viikon tarkoituksena on vahvistaa maten ja Helmin välistä suhdetta ja erottaa Helmi hetkeksi muusta laumasta. Matella on muita koiria kova ikävä, mutta kun tällainen mahdollisuus tässä pentuvaiheessa on, niin toki se on hyödynnettävä.

Maten on viikon aikana urakoitava polttopuita ulkoa puuhuoneeseen. Helmi on koko ajan ollut mukana hommissa. Enimmäkseen ollaan olltu yksimielisiä siitä, että miten puut jaetaan. Helmi on saanut risut ja matte ne vähän isommat klapit.

Maanantaina saatiin iltasella kovin mieluisia vieraita, kun maten ystävä Päivi saapui kylään Demi-koiransa kanssa. Demi tykkäsi uida ja Helmi katseli ihailevasti. Kyllä siinä lopulta Helmikin kastui leikin tiimellyksessä...

 Demi leikitti mielellään pientä.

 Helmi haluaa isona Demiksi: noin suuri, isompi kuin äiti <3

 Vieraan kannattaa olla tarkka kengistään...

 ...sillä niitä väijyy ilkikurinen kenkärosvo!

 Helmi sai lahjaksi uuden vinkupossun. Se olikin sitten niin merkillisen ihana, että sitä piti vinguttaa myös viime yönä... Klo oli silloin 03.28. Onneksi muutama vingutus riitti, piti ilmeisesti vaan tarkastaa, että possu on tallella.

Tuo kuvan matto on tuottanut Helmille paljon iloa ja matelle ehkä muutaman harmaan hiuksen. Helmi-Orvokin mielestä on aivan suurenmoista repiä siitä kuvassakin näkyviä kuteenpäitä. Helmi repii ja matte kieltää. Siitä on nyt jatkunut 48 tuntia. Homma on saanut koko ajan ovelampia piirteitä. Helmi mm. osaa nakertaa mattoa renkaan mallisen purulelun sisältä, eli kuono on työnnetty purulelun läpi, mutta hampaat jauhavatkin purulelun asemasta mattoa. Matolla ei ole niin väliä ja voisihan sen ottaa lattialta poiskin, mutta tässä on nyt kyse periaatteesta :D Helmi johtaa periaatetaistelussa, koska päikkärien aikana pieni musta olikin ovelasti herännyt maten havahtumatta. Maten herätessä oli pieni musta jälleen unten mailla, mutta maten viereen lattialle oli ilmestynyt parin sentin mittainen sininen matonkuteenpätkä.

Ai niin, se ruttunenä: se on matella. Matte taas lässytti hempeyksiä pikku-Helmi Orvokille, joka oli maten sylissä. Helmi sai niistä tarpeekseen ja teki äkkinäisen liikkeen sillä seurauksella, että Helmin pää osui maten nenään aikamoisen napakasti. Ainakin rutinasta ja kivusta päätellen. No, maten nenä on murtunut ennenkin vinoksi, nyt se meni syvyyssuunnassa ehkä hieman lytymmäksi. Ilma tuntuu virtaavan läpi, joten toimii edelleen :) 

Helmin ensimmäiset hakutreenit

Helmi pääsi tänään mukaan "isojen koirien" hakutreeneihin treenaamaan. Treeni tarkoitti "makkararinkiä" eli Helmi-Orvokki kulki metsässä parin metrin päässä toisistaan istuvien maalimiesten luota toiselta toiselle ja maalimiehet tarjoilivat hänelle saunapalvikinkkua. Helmi oli nukkunut autossa ja edelleen makkaringissä hiukan uninen, mutta silti Helmin mielestä kyseessä oli varsin kiva harjoitus. Maalimiehet olivat Helmin mielestä kaikki ihania, kinkkukin kelpasi ja risutkaan eivät haitanneet, ne olivat vain hidaste :)