NIIN tyytyväinen

"On se niin hieno <3" Jatkuvasti huomaan noin Helmistä ajattelevani ja TAAS ajattelen :D Ollaan juuri tultu koirakoululusta ja Helmi-Orvokki on hurjan pätevä pieni koiratyttö! Tähtihetkiä syntyy, kun tuo riiviömäinen energia suuntautuu oikeisiin asioihin :) Koirakoulussa ei tänään tapahtunut mitään erityistä, mutta Helmin innokkuus ja nopeat hoksottimet tekevät sen kanssa treenaamisesta tosi mukavaa. Helmi on kaikessa tekemisessään varsin nopea ja se sitten taas tekee treenaamisesta haasteellista, varsinkin kun matte edelleen opettelee naksuttimen, palkkojen ja toisinaan kosketuskepinkin käsittelyä.

Viime viikolla kouluttaja kiinnitti huomiota siihen, että kun puin Helmille valjaita, alkoi se väistellä kättä. Tämä on Helmille tyypillistä, eli jos sitä yrittää vetää "väkisin" luokseen, tuoda kättä sitä kohti siten, että se arvelee, että otetaan kiinni tai jos se vaan muuten ei ole rapsutustuulella, niin se peruuttaa tai väistää. Helmi on tietyllä tavalla aika omaehtoinen. Helmihän todella halutessaan on myös hyvinkin hellyydenkipeä :D No viime viikolla aloitettiin kitkemään väistämistä pois, eli naksutettiin aina kun Helmi ei väistänyt kättä, joka pyrki koskettelemaan valjaita tai pantaa. Tässä oli se huono puoli, että matte oli usein palkkauksessa myöhässä, eli naksu tuli vasta sitten, kun pieni väistäminen ehti kuitenkin tapahtumaan. Tänään kouluttaja keksikin kääntää homman toisin päin, eli Helmi palkittiin siitä, että se hakeutui mun kädelle <3 Helmi hokasi heti mistä on kyse ja muutaman toiston jälkeen päästiin jo siihen, että mun käsi sai heilua ja nykiä Helmiä pannastakin ja Helmi silti tarjosi kehokosketusta käteen. Hieno homma :)

Helmillä on alkanut jonkinlainen mörköikä ja se haukkuu milloin mitäkin. Tänään alkoi ensimmäistä kertaa haukkumaan lampaita ja hevosia, vaikka on nähnyt ne koirakoulussa joka viikko. Tänään siis otettiin jälleen myös vastaehdollistumista, eli naks ja palkka aina kun Helmi katsoi eläimiä. Tunnetila muuttui nopeasti ja haukkuminen jäi tältä erää siihen.

Tänään saatiin vielä oppitunti siitäkin, että miten agilityn pujottelun voi opettaa kosketuskeppiä hyödyntäen. Ei ole tarkoitus aloittaa noin pienellä pennulla pujottelun opettelua, mutta lähinnä nyt periaate selveni matelle tulevaisuutta ajatellen. Ja Helmi jaksoi kaikki nämä innolla ja SUURELLA nälällä, vaikka olikin ennen lähtöä syönyt oman iltaruuan lisäksi varastamansa kissanruuan. Pienesti vatsa kyllä jo näytti pyöreältä, ihme ja kumma ;) Ihanuutta on ahne koira harrastuskaverina! Ja kun tultiin kotiin, istahti matte keittiön pöydän viereen ja havahtui hetken kuluttua katsomaan, että kuka syö luuta ihan maten jaloissa. No Helmihän se siellä oli järsimässä. Ei tosin luuta, vaan taas vaihteeksi Crocsia.