Vilinää, melskettä, helinää, helskettä

Kissaneiti Milka muutti taloon puolitoista viikkoa sitten. Helmi-Orvokki on kovasti yrittänyt saada Milkaa leikkimään kanssaan, mutta toistaiseksi Milka ei ole juuri innostunut Helmin leikkiinkutsuyrityksistä. Koko lauma on ollut hieman hämmennyksissä uudesta tulokkaasta, mutta hienosti kaikki on kuitenkin sujunut. Hetkittäin on kyllä vauhtia, menoa ja meininkiä, kun kissaneito  "hieman" laittaa tuulemaan. Yleensä öisin... 

Helmiltä poistettiin viikko sitten kolme sitkeästi paikoillaan nököttävää maitokulmahammasta. Pysyvät kulmahampaat olivat jo hyvän matkaa näkyvissä. Helmi meni reippaana koiratyttönä eläinlääkäriin, mutta eläinlääkärissä kaikki ei sujunut toivotulla tavalla. Ensimmäinen rauhoittava pistos lihakseen oli ok, mutta eläinlääkärillä oli vaikeuksia löytää laskimoa etutassusta. Hän ryhtyi kuitenkin laittamaan anestesialääkettä laskimoon, mutta aine meni vääriin kudoksiin ja ilmeisesti sattui melkoisesti, koska Helmi havahtui rauhoituksesta parkaisten ja hätääntyneenä. Eläinlääkäri yritti seuraavaksi löytää laskimoa uudella kanyylilla toisesta tassusta, tuloksetta. Kolmannella kanyylilla jälleen ensimmäisestä tassusta ja kun sekään ei onnistunut, niin neljäs yritys pienellä perhoskanyylilla jälleen toisesta tassusta. Perhoskanyyli oli jotenkuten ehkä laskimossa ja nukutusta syvennettiin, mutta kun hampaiden poisto alkoi, heräsi Helmi-parka jälleen :( Seuraavaksi Helmi sai puudutetta ikeneen ja loppu sujuikin hyvin ja Helmi sai herätyspiikin. Herätyspiikki ei sitten puolestaan Helmiä herättänytkään, vaan koiraneiti nukkui monta tuntia niin syvässä unessa, että piti vielä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Eläinlääkäri rauhoitteli hätääntynyttä kotiväkeä ja heräsihän Helmi sitten aikanaan hyvin levänneenä :) Helmin saamiin anestesialääkkeisiin kuului myös aine, jossa on doping-sääntöjen mukaan 28 vrk:n varoaika. Näin ollen saimme maitokulmahampaiden myötä heittää hyvästit myös osallistumiselle viikon päästä olevaan pentunäyttelyyn Helsingin messukeskuksessa, jonne Helmi oli menossa. Helmille ei kuitenkaan vaikuttanut jääneen eläinlääkärireissusta traumoja, sillä Helmi pääsi mukaan eläinlääkäriin muutamaa päivää myöhemmin, kun Milka meni rokotettavaksi. Helmi hyppäsi suoraan eläinlääkärin syliin luottavaiseen tapaansa <3 Tällä kertaa Helmi saikin syödä eläinlääkärin luona pelkästään herkkuja kurjien juttujen asemasta.

Helmi-Orvokki ja matte pääsivät jälleen treenaamaan pelastusharjoittelualueelle. Molemmilla oli tosi jännää :D Ohjelmassa oli rakennusetsintää alueelle harjoittelua varten rakennetuissa konttitaloissa. Treenit kestivät pitkään ja niinpä Helmikin sai odottaa vuoroaan yksin autossa useamman tunnin. Kun hain Helmin autosta, oli se hieman hämmentynyt ja pelokaskin. Viereisissä autoissa oli ajoittain kovaäänisesti huutavia sakemanneja ja toisesta autosta meni myös pari-kolme kertaa varashälyttimet päälle, joten ehkä pikkukoiruus oli tuntenut olonsa autossa aika orvoksi ja yksinäiseksi, pääosin kun kuitenkin on ja elää osana isoa koiralaumaa. Helmin hämmennyksen vuoksi päätettiin, että ensimmäinen maalimies ei menekään pimeään konttiin, joka olisi ollut taas aivan uusi ja erilainen kokemus, vaan maalimies lähti hiljalleen kävelemään pelastusharjoittelualueella olevaa puuta päin ajettua autoa kohti ja asettui auton eteen makuulle. Helmi näki ehkä 100 metrin päästä maalimiehen kävelyn autolle. Helmi päästettiin vapaaksi ja hiljalleen lähdettiin kävelemään vinosti maalimiestä kohti. Pienen miettimisen jälkeen Helmi lähti itsenäisesti maalimiehelle. Helmille kohtalo tuntuu asettavan treeneihin vesiesteitä, sillä välille osui oja, joka ei Helmiä taaskaan hidastanut. Tässä vaiheessa Helmi oli jo ihan vapautunut jännityksestään ja otti koko ilon irti makkaran syömisestä. Toinen maalimies menikin sitten jo Helmin nähden säkkipimeään konttiin, ehkä pari metriä kontin sisään. Konttiin päästäkseen Helmin oli hypähdettävä pari porrasta, joista toinen oli ritilärappunen, mutta ei mikään näistä tuottanut ongelmaa, intoa uhkuen ampaisi pimeään konttiin ja viihtyi siellä erinomaisesti makkaraa syöden. Tässä vaiheessa todettiin, että tosi paljon uusia asioita taas pikkuiselle, lopetetaan erinomaiseen onnistumiseen, eikä ahnehdita liikaa. Oli kiva treeni <3