Talvillakin kiirettä...

Talvi on edelleen silminnähden onnellinen Helmistä... ainakin suurimman osan aikaa :)

 

 

Kiirettä pitää!

Matte on pysynyt liikkeessä, kun kummipoika saapui vierailulle. Kummipoika on suurenmoinen ja reipas miehenalku, mutta kaikki on ihan hyrskyn myrskyn, kun joukossa häärää kovin puuhakas sipulapsi... Terassiakin on tehty ja kaikenlaista muuta säpinää! Pikku hiljaa tässä hälinässä on Helmi-Orvokin kanssa tutustuttu toisiimme. Helmi on osoittautunut valtavan rohkeaksi ja vilkkaaksi. Rohkeuden myötä mikään asia ei ole vielä pelottanut ja ollaan sentään jo tutustuttu monenlaisiin asioihin rautatieasemasta ja saapuvasta junasta lähtien. Rokotuksillakin käytiin ja Helmi ei edes huomannut, että sitä pistettiin. Terassityömaalla Helmi-Orvokki on kiipeillyt lautojen päällä ja ollut tohkeissaan. Kasvattajan luonna pennuilla oli pieniä kiipeilyesteitä ja selvästi Helmi on sitä mieltä, että nämä ovat hurjan kivoja juttuja. Hurja rohkeus ja vilkkaus ovat toisaalta matelle sydämentykytyksiä aiheuttava yhdistelmä, sillä pikkuneiti mennä viipottaa milloin missäkin. Helmi-Orvokki ei juuri kaipaa muutenkaan ketään, maailma on uteliaalle uskalikolle avoin ja kiinnostavia asioita täynnä. 

Kielloista Helmi ei tykkää lainkaan. Eilen käytiin tahtojen taistelu pihaportilla. Koirat eivät saa tulla pihaportista ilman lupaa. Matte päätti käydä kastelemassa kukan postilaatikolla, koirat olivat pihassa. Matte tiesi vanhasta kokemuksesta, että pennut yleensä lähtevät seuraamaan tässä tilanteessa pujahtaen aidan ali, mutta parin palautuskerran jälkeen ne yleensä tyytyvät jäämään portille katselemaan yhdessä isojen koirien kanssa. Siis näin tämä on mennyt 15 vuoden ajan. Helmin kanssa vaikeudet alkoivat heti kun matte raotti porttia. Se syöksyi kuin rasvattu salama portista ulos. Matella oli vettä kukkaa varten vesikupissa, suurin osa loiskahti maahan siinä vaiheessa, kun matte teki ensimmäisen syöksynsä ja koppasi pienen mustan koiran kiinni. Palautus pihaan ja uusi yritys, matte osasi olla nyt jo valppaana: portin raotus, Helmin pujahdus, maten syöksy, Helmin pujahdus, maten syöksy... monta kertaa. Vesikupissa veden määrä väheni joka kerta. Lopulta jo huohottava matte jälleen kerran sai palautettua Helmin pihaan ja totesi, että kukan kastelu saa jäädä, eihän vesikupissa juuri enää vettäkään ollut. Matte tuumi kuitenkin, että harjoitellaan asiaa 99% helpotettuna, eli pari askelta ulos portista, käännös ja paluu pennun luo, palkka pennulle. Matte pohti kuningasideaansa ottaessaan ne pari askelta ja samalla silmäkulmasta tajusi, että villikko oli saanut oman ideansa pujahtaen nyt toisaalta aidan ali ja syöksyen silmät päättäväisenä viiruna ja selvästi sarvet päässä sata lasissa karkuun viistosti kohti postilaatikkoa ja autotietä. Vesikuppi lensi tässä vaiheessa kokonaan ja matte ampaisi sprintterityyppisesti pennun perään kaikkien hyvin koulutusoppien vastaisesti. Matte sai kopattua Helminsä kiinni, koska tämä pysähtyi haistelemaan kissan kuoputuksia. Matte kantoi vastaan hangoittelevan ja ärisevän Helmi-Orvokkinsa pihaan ja yritti taas ajatuksella, että jos nyt edes askeleen pääsisi etenemään, jotta saisi pennun palkattua. Helmi ampaisi jälleen ihan saman tien aidan ali ja paineli tällä kertaa asuntovaunun alle, jossa alkoi tyynen viileästi mutustella ruohoa. Matte tällä kertaa konttasi hakemaan pennun asuntovaunun alta ja kiikutti jälleen sitä pihaan. Helmi vaikutti tyytyvän kohtaloonsa ja matte arveli, että olisi välirauhan aika ja kumartui lepertelemään kainalossa olevalle pikkuiselle. Saman tien iskeytyivät pikkupiraijan hampaat maten alahuuleen, mielipide pusutteluista tuli selväksi. Matte kiikutti pikkuisen saman tien sisälle asti, huuli turvoksissa, polvet mullassa ja hiki otsalla, olo oli kuin suuremmankin taiston jälkeen. Vesikupin matte haki portilta sitten joskus paljon myöhemmin ja sai se kukkakin silloin vetensä. Portilla mattea odotti vain lauma aikuisia koiria.

Luunpurijat

 

Kaikki koirat saivat jäiset potkaluut helteessä rouskutettavaksi. Helmi sai vaan ihan pikkuisen luun. Talvi on aina halunnut suurimman luun, mutta nyt kun Helmi sai pikkuluun, oli se Talvin mielestä paras ja Talvi nappasikin sen Helmiltä heti kun maten valvova silmä vältti. No, sitä saa mitä tilaa, Helmi-Orvokki aloitti luunpurijan uransa sitten ihan kunnon mötikällä ja ahne Talvi-parka sai pikkuruston syötyään tyytyä katomaan toisten herkuttelua.

Helmin ekat "agitreenit"

Helmin kanssa suunnattiin tänään agilitykentälle. Tällä kerralla tosin treenattiin vaan kakun ja pitsan syömistä... 

 

Kukin tavallaan, joku keskittyi lähinnä pitsalaatikkoon. Pitsaa mieluummin Helmi-Orvokki olisi mieluummin mutustellut kandeerattua limekuorta.

Pringles-purkkikin on kiva lelu

Tutkimusmatkalla agikentällä:

 Millainen este tämä oikein on?

Tutkimusmatkailija onneksi tulee kutsuttaessa kiiruusti luo:

Kävi pikkuriiviö jo itsenäisesti pyrkimässä puomillekin ja taas sai matte liikettä, kun kävi nappaamassa pienen sieltä alas.

 

Mitäköhän sitä isona alkaisi harrastaa, tuumii Helmi-Orvokki.

 

 

Vesipeto

Helmi nukkui ensimmäisen yönsä uudessa kodissaan kuin tukki. Aamulla olikin sitten taas vauhtia tassuissa :) Suuren osan päivästä Helmi-Orvokki on viettänyt kiipeämällä erilaisiin vesiastioihin kahlaamaan: koirien vesikupit sisällä ja ulkona, sekä sadevesiastiat rännien alla. Helmillä on "uimarigeenit" monessa sukupolvessa ja kasvattaja on pyrkinyt ominaisuutta vahvistamaan. Itse niin kovasti toivoisin, että Helmi oppisikin uimaan ja viehätys veteen on selvästi olemassa. Niinpä iltapäivällä suunnattiin jokirantaan isompien vesien äärelle.

Helmi kahlaili reippaasti jokivedessä ja katseli osan aikaa "velipoika" Watin uimaharjoituksia kuivalta maalta.

 

Samalla matkalla haettiin vähän isompi vesiallas kahlattavaksi juomakippokahluun tilalle.

Illalla virtaa riitti edelleen vesileikkiin

 Vanharouva Tuikkukin innostui kahlailemaan.

Ulkolämpötila ainakin suosii uintiopettelua, jokivesikin tuntui melkein kuumalta!

Vihdoinkin!

Maten ja Talvin pitkä odotus on ohi: pikkuinen Helmi-Orvokki on kotona kuukausien odottelun jälkeen! (Helmi on nimi lyhyesti, Helmi-Orvokki pitkästi ja Kukkakin on käytössä ;-D) Pitkä automatka sujui erinomaisesti Helmi-Orvokin nukkuessa lähes koko matkan ajan. Ilo on noutaa pentua, jonka kanssa kasvattaja on nähnyt paljon vaivaa ja joka näin ollen on jo totutettu autoiluunkin!

Talvi kaipasi Tytyä suunnattomasti ja hieman jännitin miten Talvi hyväksyy uuden pienen mustan. Tämän illan perusteella Talvi näyttää olevan ikionnellinen. Melkein poru pääsi matelta, kun Helmi ja Talvi leikkivät ja Talvi näykki Helmin takajalkoja ihan kuin Tytyn jalkoja ennen.

Tätä mustavalkoista näkyä matte on niin kovasti kaivannut...

 Helmi-Orvokki ei uusista koiraperheenjäsenistään juuri hätkähtänyt ja ainakin ensimmäinen ilta uudessa laumassa on mennyt hyvin. Vanhuskoirat ovat katsoneet häkeltyneenä ympäri taloa ja pihaa kiitävää puuhastelijaa, jossa todella on virtaa... Tuikun ilme oli näkemisen arvoinen, kun kiituri nappasi ohimennessään talon suurimman pehmolelun, suuren possun, suuhunsa ja jatkoi hidastamatta matkaansa. Possu on kolmisen kertaa pikku-kiituria isompi ja tähän asti sitä ei ole jaksanut retuuttaa kuin Tuikku, RW joskus harvoin.

Yksi pihan suosikkipaikoista löytyi kukkalaatikon alta, viileää ja kosteaa:

 

Helmi on todella ehtinyt puuhastelemaan ensimmäisinä tunteinaan uudessa kodissa, huh... Tämä ihanainen kukkanen löysi pihasta muutamia auringonpaisteessa muhineita luita. Niiden tuoksu oli vastustamaton ja niinpä Helmi-Orvokki vietti pitkän tovin kierimässä niiden päällä. Näin sitä muuttui kaupunkikoira hetkessä maalaismaisemmaksi saadessaan turkkiinsa ihanaisen elttaantuneen rasvauksen.

 Kiire uusille tutkimusmatkoille!

 Pihalla oleva vesikuppi sai toimia uima-altaana.

 Seuraavaksi pitää pyydystää kasteluletkun vesisuihkua:

 Hah, sain kiinni!

 Märkä koiraneito

 Peltipurkki, mikä ihana lelu!

 ...joka ei kyllä tässä käsittelyssä kauaa kestä!

 Purkin kanssa tuli jo otettua noudon alkeita, tämän jälkeen reikäiseksi muuttunut purkki tosin kiikutettiin yhdessä metallijäteroskiin.

Nyt talossa on puuhakkaan illan jälkeen aivan hiljaista, kaikki nukkuvat. Pieni musta lattialla syvässä unessa belgien ja Talvin rinnalla <3

Ensimmäinen tapaaminen

Juhannuksena se sitten tapahtui: pentujen tapaaminen. Tätä oli edeltänyt jo pitkä odotus, ensin juoksuajan alkaminen, sitten tiinehtymisen varmistuminen, syntymä ja nyt lopulta ne olivat siinä ihasteltavina, kuusi suurenmoista pentua, 3 urosta ja 3 narttua, ikää melkein 5 viikkoa.

Tässä narttupennut äitikoira Ilon kanssa.

Kasvattaja oli jo valinnut sijoituskotiin muuttavan narttupentusensa. Toinen jäljellä olevista narttupennuista olisi Helmi, mutta kumpi? 

Toinen pennuista oli maten silmissä sievä kuin karamelli, toinen taas pentueen terhakkain. Sievä pentunen vei maten huomion miltei yksinomaan, kunnes kahvitauon jälkeen matte vihdoin kiinnitti huomionsa myös toiseen pentuun, pinkkiin tyttöön, joka varastikin maten sydämen ihan täydellisesti. 

Pinkki tyttö paiskaa tassua ja syntyi selkeä oivallus siitä, että tässä on todellinen Helmi <3

 

 Vielä vaan pitäisi kestää useamman viikon odotus, ennen kuin saan hakea Helmin kotiin.

Jostain blogin teko on aloitettava

Tästä tulee pienen schipperkeneito Helmin blogi. Sivuosissa vilahtelee varmasti myös muu lauma, eli vanhuuskoirat Tuikku ja RW, muista syistä eläkeläiset Töppis ja Talvi sekä tehokas ja virtaisa nuoriherra Watti. Vanha blogi löytyy osoitteesta http://koiratytot.blogspot.fi/. Sen päivittämistä en ole pystynyt jatkamaan Tytyn kuoleman jälkeen.