Vihdoinkin päästiin Helmi-Orvokin kanssa vanhainkotivierailulle! Alkoi kyllä mattea jännittämään, kun kävi ilmi, että muita Karva-Kavereita ei päässyt laisinkaan paikalle... Olin olettanut, että Helmi saisi vähän mallia toisilta tai ainakin toiselta Karva-Kaverilta. Ja tosiasiassa mattekin kaipaili vähän mallia, kun koko homma oli meille kummallekin uutta... Saatiin ohjeeksi käydä kolmella osastolla mikäli Helmi jaksaa.
Olimme ajoissa paikalla ja ensimmäisellä osastolla oltiin hämmentyneitä, kun menimme. Jostain syystä tieto koordinaattorin sopimasta ajankohdasta ei ollut henkilökunnan tiedossa ja vanhukset olivatkin jo pääosin huoneissaan. Lähdimme Helmi-Orvokin kanssa sitten vierailemaan huoneissa, joissa henkilökunnan arvion mukaan saattaisi olla koiravieraasta ilahtuva vanhus. Vanhukset olivat pääosin vuoteissa, joten oli helppo ymmärtää miksi tähän toimintaan kaivattiin pienikokoista koiraa: Helmi-Orvokki oli helppo nostaa syliin ja ojentaa vuoteisiin kosketeltavaksi. Kohtaamiset olivat liikuttavia. Kaikilla vanhuksilla ei ollut enää sanoja, mutta kaikkien silmät alkoivat loistaa Helmi-Orvokin nähdessään. Siirryimme osastolta toiselle ja kolmannelle ja kaikki sujuivat pääosin samalla tavalla: meidän tuloamme ei muistettu, mutta otettiin hyvin vastaan ja ohjattiin huoneisiin. Henkilökunta myös tunsi väkensä: kaikki ne, joiden huoneissa kävimme, olivat ilahtuneita. Osastoilla oli kuuma ja aloimme molemmat olla aika kuumissamme. Kaikkiaan kävimme tunnin aikana tapaamassa noin 10 vanhusta huoneissa, käytävillä tapaamiemme lisäksi. Helmi-Orvokki suhtautui sydämellisesti kaikkiin, mutta eräs puhumaton ja jäykkäilmeinen vanhus kierroksen aivan loppupäässä selvästi hieman jännitti juniorineitoa. Liukkaat lattiat tuottivat sille myös hieman päänvaivaa, mutta kolmannella osastolla kävelytekniikka alkoi olla jo hallussa :D
Vierailusta jäi matelle tosi hyvä mieli. Helmi-Orvokki lunasti kaikki siihen asetetut toiveet fiksulla käytöksellään ja itsestä tuntui, että vierailu tuotti iloa tavatuille vanhuksille.
