Raskas viikko

Kulunut viikko on ollut matelle raskas. Helmin kyytabletin maistelut herättivät huolta ja Töppiksen poisnukkuminen toi mukanaan suuren surun. Helmi onneksi vaikuttaa selvinneen kyytablettiepisodista ilman haittoja ja Töppiksen poismenoa se ei ole ehkä huomannutkaan, päinvastoin kuin vanhemmat koirat. 

Edellä mainituista murheista johtuen treenailut ovat kuluneella viikolla olleet aika vähäisiä. Tänään Helmi-Orvokki pääsi kuitenkin taas etsijäkoiratreeneihin. Jälki oli nyt tarkoituksella edellistä lyhyempi, ehkä 40-50m, mutta uutena haasteena oli muistikuvalähtö. Helmille näytettiin maalikoiran lähtö, jonka jälkeen Helmi ei päässytkään heti perään, vaan lähti tovin odottelun jälkeen muistikuvan perusteella. Jälki meni jälleen erinomaisesti, pikkunenäilijä seurasi maalikoiran hajua neliveto päällä, suurella innolla.

Olen tarkoituksella välttänyt vertailemasta Helmiä ja rakasta, edesmennyttä Tytyä toisiinsa, mutta tänään tuli elävästi Tyty mieleen... Ei, Helmi-Orvokki ole vielä oppinut varastamaan kissanruokaa tallista, mutta ahneus taitaa olla Tytyn luokkaa (ehkä kyytablettien syöminenkin antoi tästä osviittaa, hmm...). Tänään nimittäin Helmi oli onnistunut menemään vaatekaappiin. Se on pyrkinyt sinne ennenkin, aina kun ovi avautuu, mutta olen luullut sen himoitsevan kenkiä. Tänään syy selvisi! Pikkuneiti oli varkaissa! RUOKAvarkaissa! Ulkoilutakissa on kiinni koirien makupalapussi, lenkkinamit, ja tämän oli tarkka nenä havainnut. Siellä sitten antaumuksella rouskutettiin namit parempiin suihin.

Eräs virstanpylväs on myös saavutettu: Helmiltä on irronnut ensimmäinen maitohammas :) Yksi pienistä etuhampaista ylhäältä. Hyvä kun alkavat irrota. Ne ovat ikävän terävät ja sitäpaitsi kulmurit alkavat olla jo vähitellen sellaisessa mallissa, että jos eivät pian irtoa, niin alkavat ehkä painaa ikeniä. Tai ehkä eivät ikinä alkaisi painaakaan, mutta kun kaikesta pitää aina murehtia, niin kyllähän tuotakin voi jo varmuuden vuoksi miettiä, niinpä niin...