Helmin loppuvuosi on ollut hiljaiseloa, eikä blogiinkaan ole tullut siitä johtuen päivityksiä. Hiljaiselo alkoi Helmi-Orvokin sterilisaatiosta marraskuun lopulla. Ratkaisu Helmin sterilisaatiosta näin nuorena ei ollut helppo, mutta kysyttyäni useamman eläinääkärin mielipidettä asiasta ja saatuani aina saman vastauksen, päädyin tähän. Kaikki eläinlääkärit olivat sitä mieltä, että sterilisaatio ½-vuotiaalle koiralle, ennen ensimmäistä juoksua, on täysin ok, jopa jo aiemmin se olisi ollut mahdollista tehdä. Nuorena tehdyt narttukoiran sterilisaatot ovat kuuulemma koko ajan Suomessakin yleistymässä ja USAssa jo ihan "arkipäivää", eikä haittoja ole oikeastaan esiintynyt koirien psyykkiselle tai fyysiselle kehitykselle.
Helmin leikkaus sujui erinomaisesti, mutta ikinä itselläni ei ole ollut koiraa, joka olisi yhtä sinnikäästi kapinoinut kauluria vastaan. Olin ihan varma, että tikit aukeavat siinä kiukuttelussa. Vuorokauden kiukuttelun jälkeen lähdin hakemaan lemmikkieläinkaupasta puhallettavaa kauluria, jonka Helmi hyväksyikin hyvin. Paha vaan, että Helmi-Orvokin vauhti oli heti sitä luokkaa, että kauluri puhkesi vuorokaudessa. Seuraavaksi kokeilin Talvin sterilisaatiosta jäänyttä "potkupukua"... Se ei haitannut Helmiä ollenkaan, mutta ei pysynyt pukukaan vauhdissa Helmin yllä. Pakko oli siis kovettaa sydän ja laittaa kauluri Helmille uudelleen. Kaulurin käyttöön Helmi kyllä sitten lopulta tottui, mutta sekin hajosi... Onneksi kotona oli Talvin vanha kaulurikin ja sillä selvittiin tikkien poistoon asti. Ennen joulutaukoa Helmi ehti käymään vielä yhdessä etsijäkoiratreenissä.
Nyt on vuosi vaihtumassa. Helmin osalta tuleva vuosi varmasti tuo tullessaan monenlaista, tavoitteita ja haaveita on paljon. Tärkeintä olisi tietysti, että Helmi-Orvokki pysyisi terveenä, muut toiveet ovat ihan toisarvoisia. Mutta jos kaikki menee hyvin, on suunnitelmia niin paljon, että ihan vatsanpohjasta kutkuttaa :) Nyt vaan pitää malttaa edetä päivä kerrallaan!
