NIIN tyytyväinen

"On se niin hieno <3" Jatkuvasti huomaan noin Helmistä ajattelevani ja TAAS ajattelen :D Ollaan juuri tultu koirakoululusta ja Helmi-Orvokki on hurjan pätevä pieni koiratyttö! Tähtihetkiä syntyy, kun tuo riiviömäinen energia suuntautuu oikeisiin asioihin :) Koirakoulussa ei tänään tapahtunut mitään erityistä, mutta Helmin innokkuus ja nopeat hoksottimet tekevät sen kanssa treenaamisesta tosi mukavaa. Helmi on kaikessa tekemisessään varsin nopea ja se sitten taas tekee treenaamisesta haasteellista, varsinkin kun matte edelleen opettelee naksuttimen, palkkojen ja toisinaan kosketuskepinkin käsittelyä.

Viime viikolla kouluttaja kiinnitti huomiota siihen, että kun puin Helmille valjaita, alkoi se väistellä kättä. Tämä on Helmille tyypillistä, eli jos sitä yrittää vetää "väkisin" luokseen, tuoda kättä sitä kohti siten, että se arvelee, että otetaan kiinni tai jos se vaan muuten ei ole rapsutustuulella, niin se peruuttaa tai väistää. Helmi on tietyllä tavalla aika omaehtoinen. Helmihän todella halutessaan on myös hyvinkin hellyydenkipeä :D No viime viikolla aloitettiin kitkemään väistämistä pois, eli naksutettiin aina kun Helmi ei väistänyt kättä, joka pyrki koskettelemaan valjaita tai pantaa. Tässä oli se huono puoli, että matte oli usein palkkauksessa myöhässä, eli naksu tuli vasta sitten, kun pieni väistäminen ehti kuitenkin tapahtumaan. Tänään kouluttaja keksikin kääntää homman toisin päin, eli Helmi palkittiin siitä, että se hakeutui mun kädelle <3 Helmi hokasi heti mistä on kyse ja muutaman toiston jälkeen päästiin jo siihen, että mun käsi sai heilua ja nykiä Helmiä pannastakin ja Helmi silti tarjosi kehokosketusta käteen. Hieno homma :)

Helmillä on alkanut jonkinlainen mörköikä ja se haukkuu milloin mitäkin. Tänään alkoi ensimmäistä kertaa haukkumaan lampaita ja hevosia, vaikka on nähnyt ne koirakoulussa joka viikko. Tänään siis otettiin jälleen myös vastaehdollistumista, eli naks ja palkka aina kun Helmi katsoi eläimiä. Tunnetila muuttui nopeasti ja haukkuminen jäi tältä erää siihen.

Tänään saatiin vielä oppitunti siitäkin, että miten agilityn pujottelun voi opettaa kosketuskeppiä hyödyntäen. Ei ole tarkoitus aloittaa noin pienellä pennulla pujottelun opettelua, mutta lähinnä nyt periaate selveni matelle tulevaisuutta ajatellen. Ja Helmi jaksoi kaikki nämä innolla ja SUURELLA nälällä, vaikka olikin ennen lähtöä syönyt oman iltaruuan lisäksi varastamansa kissanruuan. Pienesti vatsa kyllä jo näytti pyöreältä, ihme ja kumma ;) Ihanuutta on ahne koira harrastuskaverina! Ja kun tultiin kotiin, istahti matte keittiön pöydän viereen ja havahtui hetken kuluttua katsomaan, että kuka syö luuta ihan maten jaloissa. No Helmihän se siellä oli järsimässä. Ei tosin luuta, vaan taas vaihteeksi Crocsia.

Ilopilleristä riiviöksi

Kummallista, miten osa koirista kasvaa tekemättä lainkaan kolttosia ja tuhoamatta mitään, kun taas toiset puuhastelevat sitten senkin edestä. Helmi-Orvokki on jo osoittanut kuuluvansa puuhastelevaan ryhmään... Erityisesti Helmi tuntuu pitävän elektroniikasta. Olohuoneessa on aikanaan ollut erilliset lattiakaiuttimet, ja vaikka niitä ei ole enää vuosiin ollutkaan, on kaiuttimien johdot edelleen kulkeneet lattialistan alla. No, kaiutinjohto on tässä viime viikkoina odottanut 2-5 cm:n pätkissä töistä palaavaa mattea eteisen lattialla. Viime sunnuntaina Helmi heräsi jälleen neljältä aamulla ja matte kävi pissattamassa ja ruokkimassa sen, herätti siinä sivussa Talvin ja jätti Helmin Talvin hoidettavaksi, matte itse jatkoi nukkumistaan. Maten herätessä TV:n kaukosäädin oli eteisen lattialla ja TV pauhasi olohuoneessa. Matte arvelee, että pikkumusta oli etsinyt sunnuntaiaamun lastenohjelmia TV:stä... Cd-soittimen johto on nyt viimeisin parin sentin pätkiksi pistelty. Pehmeämpiä syötäviä edustaa pari nojatuolia ja yksi jumppapatja... 

 

Hmmm. Suunnitelmallisempaa harrasteluakin on ollut, viimeksi eilen Helmi kävi jälleen treenaamassa etsijäkoiran tehtäviä. Tällä kertaa teemana oli alustan vaihtelu, eli jälki lähti nurmikolta, ylitti hiekkakentän ja siirtyi jälleen nurmikolle. Helmiä ei alustan muutos hämmästyttänyt, mutta hieman piti pysähtyä tutkimaan juuri jäljelle osunutta kissankakkakasaa... 

 

Maten ihanat koiratytöt <3

Ilopilleri puuhastelee

Helmi on kyllä hauska tapaus. Aamulla se on ihan uninen ja aina yhtä hellyydenkipeä. Herää vasta sitten, kun saa aamuruuan ja sitten alkaakin vauhti. Vauhti on kuitenkin sellaista hyvänlaista puuhakkuutta ja yhä useammin se hakee kontaktia ja haluaa puuhastella yhdessä. Mä NIIIIN tykkään sellaisesta piirteestä koirassa <3

Koirakoulussa Helmi alkoi tällä viikolla opettelemaan peruuttamista sheippaamalla. Ja matte harjoittelee sheippaamista menetelmänä. Sheippaamisessa koiraa palkitaan pienestä reaktiosta kohti haluttua asiaa ja vähitellen siltä aletaan vaatia enemmän, kunnes se on oppinut halutun toiminnon. Helmi-Orvokki oli aluksi sitä mieltä, että hyppiminen ja haukkuminen kannattaa aina kokeilla makupalan saamiseksi. Nopeasti alkoi kuitenkin tajuta mistä on kysymys, kun matte tajusi naksauttaa siinä vaiheessa, kun Helmi hieman perääntyi ottaakseen vauhtia mattea kohti hyppäämistä varten. Tällä hetkellä se jo ihan kivasti peruuttaa sellaisia 30 cm:n matkoja. Ensi viikko on koirakoulusta taukoa, sillä ensimmäinen kurssi on nyt päättynyt. Matte on ollut kurssiin tosi tyytyväinen, joten jatkoa on taukoviikon jälkeen luvassa :)

Perjantaina Helmi-Orvokki oli jälleen agikentällä. Putkeen lähetystä ja siivekkeen kiertoa treenattiin ja myös kontaktia toisen koiran suorittaessa rataa. Kontaktia piti hyvin, mutta matte oli jälleen unohtanut naksuttimen kotiin ja piti lainata Lulun naksutinta. Helmi ei vaikuttanut hämmentyneeltä vieraasta naksusta, mutta onhan se hieman epäreilua :-/ Lauantaina hakuiltiin, tuulitreeniä varsin tuulettomassa metsässä... Tuulettomuudesta johtuen hajua maalimiehistä oli vaikea saada, mutta ne löydettyään Helmi viihtyikin sitten hyvin makkaraa syöden maalimiehen luona.

Kuluneella viikolla on ahkerasti kävelty kotimetsässä meidän pientä metsälenkkiä. Yksi on joukosta poissa, se, joka aina juoksi joukon ensimmäisenä... Kulku on välillä ollut haparoivaa ja tyhjyyden tunne suuri. Metsä on kuitenkin rakas paikka ja Helmikin on oppinut siellä jo kulkemaan aika vauhdikkaasti.

Tässä yritetään päästä tähyämään maailmaa vähän korkeammalta. Paha vaan, että sattuu olemaan muurahaiskeko. Luulisi Helmin oppivan nekin jo tunnistamaan, ei ole ihan ensimmäinen kerta muurahaispesässä... Onneksi muurahaiset ovat varsinkin aamuisin jo aika hidasliikkeisiä.

 Niin aamu- kuin iltalenkinkin jälkeen pitää edelleen käydä pulahtamassa kahluualtaassa. Vielä on kesää jäljellä, tuumaa Helmi.

Raskas viikko

Kulunut viikko on ollut matelle raskas. Helmin kyytabletin maistelut herättivät huolta ja Töppiksen poisnukkuminen toi mukanaan suuren surun. Helmi onneksi vaikuttaa selvinneen kyytablettiepisodista ilman haittoja ja Töppiksen poismenoa se ei ole ehkä huomannutkaan, päinvastoin kuin vanhemmat koirat. 

Edellä mainituista murheista johtuen treenailut ovat kuluneella viikolla olleet aika vähäisiä. Tänään Helmi-Orvokki pääsi kuitenkin taas etsijäkoiratreeneihin. Jälki oli nyt tarkoituksella edellistä lyhyempi, ehkä 40-50m, mutta uutena haasteena oli muistikuvalähtö. Helmille näytettiin maalikoiran lähtö, jonka jälkeen Helmi ei päässytkään heti perään, vaan lähti tovin odottelun jälkeen muistikuvan perusteella. Jälki meni jälleen erinomaisesti, pikkunenäilijä seurasi maalikoiran hajua neliveto päällä, suurella innolla.

Olen tarkoituksella välttänyt vertailemasta Helmiä ja rakasta, edesmennyttä Tytyä toisiinsa, mutta tänään tuli elävästi Tyty mieleen... Ei, Helmi-Orvokki ole vielä oppinut varastamaan kissanruokaa tallista, mutta ahneus taitaa olla Tytyn luokkaa (ehkä kyytablettien syöminenkin antoi tästä osviittaa, hmm...). Tänään nimittäin Helmi oli onnistunut menemään vaatekaappiin. Se on pyrkinyt sinne ennenkin, aina kun ovi avautuu, mutta olen luullut sen himoitsevan kenkiä. Tänään syy selvisi! Pikkuneiti oli varkaissa! RUOKAvarkaissa! Ulkoilutakissa on kiinni koirien makupalapussi, lenkkinamit, ja tämän oli tarkka nenä havainnut. Siellä sitten antaumuksella rouskutettiin namit parempiin suihin.

Eräs virstanpylväs on myös saavutettu: Helmiltä on irronnut ensimmäinen maitohammas :) Yksi pienistä etuhampaista ylhäältä. Hyvä kun alkavat irrota. Ne ovat ikävän terävät ja sitäpaitsi kulmurit alkavat olla jo vähitellen sellaisessa mallissa, että jos eivät pian irtoa, niin alkavat ehkä painaa ikeniä. Tai ehkä eivät ikinä alkaisi painaakaan, mutta kun kaikesta pitää aina murehtia, niin kyllähän tuotakin voi jo varmuuden vuoksi miettiä, niinpä niin...

Harjoittelua kuvin

Meidän tärkein treenattava asia taitaa olla tällä hetkellä luopuminen, koska sitä voi hyödyntää niin monessa asiassa. Kuten esim. ruohonleikkurin puremisessa ja haukkumisessa...

Maahanmenoa ollaan jo ihan vähäsen harjoiteltu.

 Pyöriminen oikeaan ja vasempaan on jostain syystä opeteltu...

 ...tiedä sitten missä sitäkin hyödyntäisi...

...ja välillä mene koko homma överiksi!

 Katsekontaktia ollaan harjoiteltu paljon ja häiriöttömässä ympäristössä se sujuu jo oikein mallikkaasti!

 Katsekontaktia tässäkin treenataan.

 Seuraamisen harjoittelua aloitettiin tänään.

 Ihan ekoja harjoituksia siis :)