Lähdin tänään juoksulenkille Helmin kanssa kahdestaan. Tiet alkavat olla sulaneet jäästä ja päästiin juoksemaan Helmin tähän asti pisin juoksulenkki 9.4km. Huomenna pieni musta täyttää 10kk... Ilta oli hieno, katselin taivaalla tällä hetkellä kirkkaana näkyvää Venusta ja samalla huomasin revontulet. Lenkin lisääntyessä revontulien määrä kasvoi koko ajan. Siinä taianomaisessa tunnelmassa juostessa katselin välillä taivasta, välillä koetin nähdä vierelläni juoksevan pikimustan kipittelijän. Yhtäkkiä tajusin, että siinä se nyt on, suurenmoinen Helmi-Orvokki! Se, jota niin monella viime kevään ja kesän lenkillä mietin ja josta lenkkiseuraa Tytyn poismentyä kaipasin. Pennun odotus oli pitkä ja nyt talven myötä, kuin varkain, on pienestä pennusta kasvanut hieno, nuori koira ja ihan totta, siinä se nyt on: täydellisenä, upeana, loistavana <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti