Helmin hetkiä: Vihdoinkin!

Maten ja Talvin pitkä odotus on ohi: pikkuinen Helmi-Orvokki on kotona kuukausien odottelun jälkeen! (Helmi on nimi lyhyesti, Helmi-Orvokki pitkästi ja Kukkakin on käytössä ;-D) Pitkä automatka sujui erinomaisesti Helmi-Orvokin nukkuessa lähes koko matkan ajan. Ilo on noutaa pentua, jonka kanssa kasvattaja on nähnyt paljon vaivaa ja joka näin ollen on jo totutettu autoiluunkin!

Talvi kaipasi Tytyä suunnattomasti ja hieman jännitin miten Talvi hyväksyy uuden pienen mustan. Tämän illan perusteella Talvi näyttää olevan ikionnellinen. Melkein poru pääsi matelta, kun Helmi ja Talvi leikkivät ja Talvi näykki Helmin takajalkoja ihan kuin Tytyn jalkoja ennen.

Tätä mustavalkoista näkyä matte on niin kovasti kaivannut...

Helmi-Orvokki ei uusista koiraperheenjäsenistään juuri hätkähtänyt ja ainakin ensimmäinen ilta uudessa laumassa on mennyt hyvin. Vanhuskoirat ovat katsoneet häkeltyneenä ympäri taloa ja pihaa kiitävää puuhastelijaa, jossa todella on virtaa... Tuikun ilme oli näkemisen arvoinen, kun kiituri nappasi ohimennessään talon suurimman pehmolelun, suuren possun, suuhunsa ja jatkoi hidastamatta matkaansa. Possu on kolmisen kertaa pikku-kiituria isompi ja tähän asti sitä ei ole jaksanut retuuttaa kuin Tuikku, RW joskus harvoin.

Yksi pihan suosikkipaikoista löytyi kukkalaatikon alta, viileää ja kosteaa:

Helmi on todella ehtinyt puuhastelemaan ensimmäisinä tunteinaan uudessa kodissa, huh... Tämä ihanainen kukkanen löysi pihasta muutamia auringonpaisteessa muhineita luita. Niiden tuoksu oli vastustamaton ja niinpä Helmi-Orvokki vietti pitkän tovin kierimässä niiden päällä. Näin sitä muuttui kaupunkikoira hetkessä maalaismaisemmaksi saadessaan turkkiinsa ihanaisen elttaantuneen rasvauksen.