Kiirettä pitää!

Matte on pysynyt liikkeessä, kun kummipoika saapui vierailulle. Kummipoika on suurenmoinen ja reipas miehenalku, mutta kaikki on ihan hyrskyn myrskyn, kun joukossa häärää kovin puuhakas sipulapsi... Terassiakin on tehty ja kaikenlaista muuta säpinää! Pikku hiljaa tässä hälinässä on Helmi-Orvokin kanssa tutustuttu toisiimme. Helmi on osoittautunut valtavan rohkeaksi ja vilkkaaksi. Rohkeuden myötä mikään asia ei ole vielä pelottanut ja ollaan sentään jo tutustuttu monenlaisiin asioihin rautatieasemasta ja saapuvasta junasta lähtien. Rokotuksillakin käytiin ja Helmi ei edes huomannut, että sitä pistettiin. Terassityömaalla Helmi-Orvokki on kiipeillyt lautojen päällä ja ollut tohkeissaan. Kasvattajan luonna pennuilla oli pieniä kiipeilyesteitä ja selvästi Helmi on sitä mieltä, että nämä ovat hurjan kivoja juttuja. Hurja rohkeus ja vilkkaus ovat toisaalta matelle sydämentykytyksiä aiheuttava yhdistelmä, sillä pikkuneiti mennä viipottaa milloin missäkin. Helmi-Orvokki ei juuri kaipaa muutenkaan ketään, maailma on uteliaalle uskalikolle avoin ja kiinnostavia asioita täynnä. 

Kielloista Helmi ei tykkää lainkaan. Eilen käytiin tahtojen taistelu pihaportilla. Koirat eivät saa tulla pihaportista ilman lupaa. Matte päätti käydä kastelemassa kukan postilaatikolla, koirat olivat pihassa. Matte tiesi vanhasta kokemuksesta, että pennut yleensä lähtevät seuraamaan tässä tilanteessa pujahtaen aidan ali, mutta parin palautuskerran jälkeen ne yleensä tyytyvät jäämään portille katselemaan yhdessä isojen koirien kanssa. Siis näin tämä on mennyt 15 vuoden ajan. Helmin kanssa vaikeudet alkoivat heti kun matte raotti porttia. Se syöksyi kuin rasvattu salama portista ulos. Matella oli vettä kukkaa varten vesikupissa, suurin osa loiskahti maahan siinä vaiheessa, kun matte teki ensimmäisen syöksynsä ja koppasi pienen mustan koiran kiinni. Palautus pihaan ja uusi yritys, matte osasi olla nyt jo valppaana: portin raotus, Helmin pujahdus, maten syöksy, Helmin pujahdus, maten syöksy... monta kertaa. Vesikupissa veden määrä väheni joka kerta. Lopulta jo huohottava matte jälleen kerran sai palautettua Helmin pihaan ja totesi, että kukan kastelu saa jäädä, eihän vesikupissa juuri enää vettäkään ollut. Matte tuumi kuitenkin, että harjoitellaan asiaa 99% helpotettuna, eli pari askelta ulos portista, käännös ja paluu pennun luo, palkka pennulle. Matte pohti kuningasideaansa ottaessaan ne pari askelta ja samalla silmäkulmasta tajusi, että villikko oli saanut oman ideansa pujahtaen nyt toisaalta aidan ali ja syöksyen silmät päättäväisenä viiruna ja selvästi sarvet päässä sata lasissa karkuun viistosti kohti postilaatikkoa ja autotietä. Vesikuppi lensi tässä vaiheessa kokonaan ja matte ampaisi sprintterityyppisesti pennun perään kaikkien hyvin koulutusoppien vastaisesti. Matte sai kopattua Helminsä kiinni, koska tämä pysähtyi haistelemaan kissan kuoputuksia. Matte kantoi vastaan hangoittelevan ja ärisevän Helmi-Orvokkinsa pihaan ja yritti taas ajatuksella, että jos nyt edes askeleen pääsisi etenemään, jotta saisi pennun palkattua. Helmi ampaisi jälleen ihan saman tien aidan ali ja paineli tällä kertaa asuntovaunun alle, jossa alkoi tyynen viileästi mutustella ruohoa. Matte tällä kertaa konttasi hakemaan pennun asuntovaunun alta ja kiikutti jälleen sitä pihaan. Helmi vaikutti tyytyvän kohtaloonsa ja matte arveli, että olisi välirauhan aika ja kumartui lepertelemään kainalossa olevalle pikkuiselle. Saman tien iskeytyivät pikkupiraijan hampaat maten alahuuleen, mielipide pusutteluista tuli selväksi. Matte kiikutti pikkuisen saman tien sisälle asti, huuli turvoksissa, polvet mullassa ja hiki otsalla, olo oli kuin suuremmankin taiston jälkeen. Vesikupin matte haki portilta sitten joskus paljon myöhemmin ja sai se kukkakin silloin vetensä. Portilla mattea odotti vain lauma aikuisia koiria.